 |
| Etupiha jouluvalaistuksessa |
Tervehdys pitkästä aikaa (vihdoinkin lumisesta !!) Michiganista!Koska viime päivityksestä on päässyt vierähtämään jo melkein kuukausi, en jaksa päiväkohtaisesti ruveta kertoilemaan tapahtumia tän uutiskatkon ajalta. Mitään suurta ja mullistavaa ei tässä kiitospäivän ja joulun välillä kuitenkaan tapahtunut - pikemminkin elämä on asettunut jonkun sortin rutiiniin ja amerikkalaisiin uomiinsa. En tiedä onko nyt vihdoin niissä miljoonassa esitteessä ja vihkosessa, jonka Cultural Care mulle lähetti ennen tänne lähtöä varoteltu "kulttuurishokki"/koti-ikävä päässyt iskemään, mut kaikki ei enää tunnu uudelta ja ihmeelliseltä. Aiemmin joka päivä oli niin täynnä uutta omaksuttavaa ja opittavaa, että kaikki tuli hyväksyttyä sellaisenaan sen kummemmin kyselemättä. Nyt asioita pystyy jo katsomaan vähän kauempaa, ja välillä kyllä tulee kelattua perisuomalaisittain että "mitä v*ttua nää jenkit oikein ajattelee?!" Kuitenkin viime yönä näin unta, jossa lensin Suomeen yllätysvisiitille. Jostain syystä missasin (mun tapauksessa tod. näk. nukuin pommiin/myöhästyin/unohdin) mun paluulennon, ja voi sitä helpotuksen tunnetta kun heräsinkin omasta amerikansängystäni - tää seikkailu ei sittenkään ollu ohi. Lisää on tulossa paljon: New York, Detroit, Chicago... ja ties mitä! Mut tässä nyt vähän koostetta viime kuun tapahtumista:
 |
| Downtown Ann Arboria |
Duuni:
Reissua on kolme kuukautta takana, ja tässä vaiheessa voi jo sanoa että rutiinilla mennään. Ollaan poikien kanssa hääräilty enimmäkseen kotosalla ja molemmat on ollut kipeenä vuoron perään. Dayton ei onneks oo niin pahasti, että olis tarvinnut koulusta olla pois, mutta Lachlan on pariin otteeseen joutunut jäämään kotiin baby schooliin menon sijaan. Ja tietysti niinä päivinä kun mun on pitänyt viedä Dayton terapiaan. 45 minuuttia ei kerta kaikkiaan oon hyvä aika "käydä äkkiä lounaalla" tai "istua hiljaa odotushuoneessa" 2 ja puolivuotiaan kanssa. Mun vanhempi hoitolapsi on kehittynyt ihan huikeesti tässä kolmen kuukauden aika mitä oon täällä ollut, mistä oon todella onnellinen. Dayton on ihan eri poika kun syyskuussa kun ekaa kertaa tavattiin. Mut kuten eräs viisas ihminen joskus totesi: paskan määrä on vakio - Daytonilla on joku ihme vaihe päällä etten oo enää sen paras kaveri ollenkaan. Aina kun joku käy kiukuttamaan se toteaa: "Veera, I'm not you best friend anymore!" Ja koska Lachlan tekee ihan kaiken isoveljensä perässä, saan kuunnella tota julistusta toisinaan stereona. Ugh.
 |
| Yks Daytonin "yllätyksistä" |
 |
| BOUNCE HOOUSEE |
 |
| Yks ihana aurinkoinen iltapäivä tehtiin Daytonin kanssa pyörälenkki golfkentällä <3 |
Koulu:
Kuka ei tiennyt, tähän au pair-ohjelmaan kuuluu, että opiskelen 6 opintopisteen verran paikallisessa collegessa mun vuoden aikana. Oonkin tässä marras/joulukuun aikana järkkäillyt asioita, jotta pääsisin alottamaan tunnit tammikuussa Washtenaw Community Collegessa. Koska jenkit tykkää tehdä asiat hankalasti, oon käynyt läpi sekä web- että in person-orientaation kampuksella, täyttänyt läjän papereita ja käynyt kahteen otteeseen soveltuvuuskokeissa. Kansainvälisenä opiskelijana tein COMPASS-soveltuvuuskokeet ensin tietty ensin ESL-versiona (englanti toisena kielenä), mikä sai mut tuntemaan itteni lähinnä ameebaks. Washtenaw Community Collegessa opiskelee porukkaa laidasta laitaan ja ties mistä päin maailmaa, mut suomalaisen koulukoneiston läpi puserrettuna toi koe oli niinsanottu "pala kakkua." Enkä saanut näistä kokeista edes tarvittavaa tietoa mun lähtötasosta, koska ESL-versio arvostellaan eri asteikolla. Parin varmistuspuhelun jälkeen kävin tekemässä normiversion kokeesta ja koska oon nörtti, sain about täydet pisteet eli saan opiskella mitä haluan Washtenaw Community Collegessa! Jos siis en olis saanu tarpeeks hyviä pisteitä, oisin joutunut englannin kursseille kaikkien aasialaisten maahanmuuttajien kanssa. Nyt pääsen ottamaan haluamani valokuvauksen tunnit, joiden lisäksi ajattelin tempasta vielä filosofian online-kurssin. Jos joku ois joskus lukioaikoina sanonut, että tuun vielä joskus vapaaehtosesti opiskelemaan filosiaa, en ois kyllä koskaan uskonut. Nyt odotan innolla että pääsen taas kouluun!
 |
| Ellen & Jessica parkkihallin katolla |
Vapaa-aika:
Vapaalla oon viettänyt aikaa enimmäkseen mun rakkaan au pair-crewn kanssa. Ollaan suunniteltu tekevämme jotain sivistävää, kuten vierailua University of Michiganin taidemuseoon tai Detroitiin, mutta ei kuitenkaan olla päästy vielä sanoista tekoihin. Legendaarisimpia juttuja tässä menneen kuukauden aikana on ollut meidän parkkihallietkot ja Jessican 21-vuotissynttärit. Alotettiin ne tiistaina martinibaari Black Pearlista hienoilla cocktaileilla. Meidän viereisessa pöydässä istu railakas seurue vanhempia herrasmiehiä, jotka tarjos Jessille ninja turtle-nimisen drinkin ja yllytti baarissa esiintyneen laulajan ja samalla koko baarin laulamaan Jessille Happy Birthdayt. Kunnolla juhlistettiin sitten perjantai-iltana, mikä päättyi hyvin vaihtelevasti meidän porukan jäsenten välillä.
 |
| Birthday girl |
 |
| Knitting meet |
Myös Panera Bread-kahvilan penkkejä on tullut kulutettua suht ahkeraan. Yhtenä lauantaina pidettiin opiskelu/luku-/kutomistapaaminen, joka venähti iltapäivästä kahvilan sulkemiseen. Mun kaulaliina venähti n. metrin tänä aikana. Tiistai-iltaisin ollaan yleensä kokoonnuttu isommalla porukalla Bar Louieen dollarin burgereille ja juoruilemaan. Oon myös käynyt parissa au pair-tapaamisessa. Toinen oli Ellenin järjestön coffee party, jonne mentiin kaikki porukalla kuokkimaan. Toinen oli jouluparaati Salinessa, jonka jälkeen syötin yhdessä illallista Mangino's-raflassa. Ei meinattu Anaisin kanssa päästä perille liikenteen ja suljettujen teiden takia ja parkkeerattiin auto tietty väärälle puolelle tietä kun vihdoin saavuttiin kohteeseen. Pokerina sit loikittiin paraatin läpi oikeelle puolelle tietä - aateltiin ettei kukaan huomaa ettei kuuluta joukkoon jos vilkutetaan ilosesti ja toivotetaan "merry christmas" kaikille. Tapasin ruotsalaisen Jessican tuolla pitkästä aikaa, samoin kuin uuden tulokkaan Puolasta ja yhen Saksalaisen au pairin, joka tuli viikko mun jälkeen Ann Arboriin ja heidän kanssa on tullut vietettyä sen jälkeen enemmänkin aikaa. Viime viikonloppuna pelattiin (yritettiin pelata) bilista Suomi-Ruotsi vastaan Meksiko-Uusi-Seelanti. Kylmät maat tietty vei.
 |
| Tärähtäneitä heppoja jouluparaatissa |
 |
| Ann Arborin perinteinen drunkfood: Hippie Hash! |
 |
| Bar Louie & annoskoot |
Kaiken kaikkiaan elämä Ann Arborissa maistuu edelleen hyvältä! En malta odottaa, mitä uusi vuosi vielä tuo tullessaan. Kruunaan tän sekavan ja surkean päivityksen sopivilla kuvilla.
PS. Joulusta tulee oma numero erikseen.
PPS. I MISS U
 |
| Tänään aamupäivällä otettu kuva etuovelta. Ja lisää tulee koko ajan, jee! |
