New Years Eve & NYC

Pahoittelen hidasta päivitystahtia, mut parempi myöhään kun ei milloinkaan? Tässä tiivistelmä uudenvuoden reissusta Nykiin. Jokainen kävelty kilometri, kulutettu penni ja valvottu yö oli ehdottomasti sen arvonen! Lähdin matkaan siis sunnuntaina 30.12. Mun lento lähti Detroitista Nykiin 9.50, ja Patin kanssa oltiin sovittu et lähetään ajamaan lentokentälle kasilta, ettei tarvii kiirehtiä. Viime tipan ihmisenä pakkasin kamojani vielä puolenyön aikaan ja jätin aamuksi vielä jotain viimesiä juttuja ja samoin suihkussa käymisen. Laitoin herätyskellon hyvissä ajoin soimaan kuudelta aamulla, mut huomaamattani kello lipsahti aikaan 6 PM eli iltakuuteen. Aamulla tiesin heti että joku on menny pahasti pieleen kun heräsin siihen että Pat tuli koputtamaan mun ovelle. "Veera, are you awake? It's almost 8 o'clock! We still got time to get to the airport but still... You better hustle!" Lipsahti jokunen suomenkielinen kirosana kun tarkastin luurista, että kello tosiaan oli jo 7.52 eikä herätyskello ollu tosiaan soinu kertaakaan. Ei auttanu ku heittää viimeset kamat matkalaukkuun, pestä hampaat ja vetää pipo päähän ja lähtä hehkeenä ja raikkaana matkaan (Tää ei ilmeisesti vaikuttanu mun charmiin mitenkään, sillä lentokentällä jo tultiin kyselemään puhelinnumeroa xD). Tosiaan ehittiin ihan mukavasti kentälle, ja ehin käydä ostamassa itelleni jotain aamupalaksi ennen koneeseen lastautumista. 

The NY-crew

Mun kone laskeutu Newarkin lentokentälle (ens kerralla lennän kyl LaGuardiaan for sure...) puol 12 aikaan, ja siitä suuntasin sit edellisiltana tekemäni tutkimuksen mukaan AirTranilla juna-asemalle ja sieltä junalla New Yorkin Penn Stationille. Tähän matkaan meni kaikenkaikkiaan about tunti, ja Penn Stationilta mulla oli vielä 9 korttelin verran käveltävää. New York on loppujen lopuks aika helppo kaupunki suunnistaa, ja puhelimen GPS:n avulla pystyy vielä tarkistamaan oman sijaintinsa tarpeen mukaan. Ois toisaalta vaatinu aika suurta lahjakkuutta eksyä suoralta tieltä, mut kuitenkin olin suht ylpeä itestäni kun löysin sen kummemmitta ongelmitta meidän hotellille, joka sijaitsi ihan Times Squaren kupeessa. Muu matkaseurue - Renee, Jessica ja Anais - oli tullut jo aiemmilla lennoilla, joten tavattiin sit hotellihuoneessa ja tuuletettiin vähän mun onnistuneelle suunnistukselle Newarkista Manhattanille. Ja sit painuin suihkuun pesemään mun liimaletin.

Times Square

Kun näytin taas ihmiseltä, alettiin suunnistaa kohti Museum of Modern Artia eli MoMaa. Se ei ollut kuin muutaman korttelin päässä hotellilta, joten päätettiin kävellä. Meidän eteneminen oli todella hidasta, sillä joku porukasta pysähty koko ajan ottamaan turistikuvia, ja ketjureaktiona koko porukka pysähty räpsimään kuvia ja poseeraamaan. Lopulta kuitenkin päästiin perille sormet kohmeessa ja muutenkin kylmissään, ja iloksemme saatiin jonottaa jokusen aikaa ulkona ennen kun päästiin sisälle lipunostoon. Kun vihdoin päästiin lipputiskille, otettiin liput jotka sisälsi sekä MoMan sisäänpääsyn että Top of the Rock-lipun. Sitten lähettiin rundille. Museossa oli kaikennäköistä nykytaidetta: maalauksia, valokuvia, videoteoksia, pienoismalleja jne. Mun suosikki oli ehdottomasti valokuvat, wou. Museon ylimmässä kerroksessa oli näyttely, missä oli Pablo Picassoa ja Edward Munchia ja muiden superkuuluisien taiteilijoiden teoksia. Tunsin itseni hyvin sivistyneeksi tän kierrokseen jälkeen. Museosta talsittiin takasin Times Squarelle ja pysähyttiin T.G.I Fridaysiin syömään ja lämmittelemään. Nykissä oli koko reissun ajan about nollakeli, mut tuuli aivan pirusti mikä jäädytti aika äkkiä ulkoilevan turistin. Loppuilta vietettiin Times Squarella ottamassa valokuvia ja kävästiin muutamassa kaupassa (M&M Store, Hershey's, Forever21). Löysin itelleni kymmenellä dollarilla superasiallisen villakangastakin! Illan koomisin tapaus oli aasialaismies, jota pyydettiin ottamaan meistä ryhmäkuva. Tää oli joku harrastelijakuvaaja videokameran kanssa ja innostu sit ihan tosissaan räpsimään meistä kuvia ja antamaan poseerausohjeita. Lopuks se otti meistä vielä pienen videopätkän, mikä pääty sen youtube-kanavalle (ken haluaa näkee videonTÄSTÄ). Kaikkee sitä. Oltiin takasin hotellilla lopunperin 11 aikaan ja ei juuri muuta tehty kun kaaduttiin kaikki sänkyyn rättiväsyneinä.

Brooklyn Bridge

Maanantai - uudenvuoden aatto - alotettiin suht ajoissa, päivän kohteina Brooklyn Bridge ja Central Park. Jessican ja Reneen vanha ystävä Colin oli myös kaupungissa, joten se liittyi meidän seuraan aamiaiselle meidän hotellin alakerrassa sijaitsevaan pikku ruokapaikkaan/kioskiin. Huitastiin munakkaat ja kahvit ja lähettiin Times Squaren kautta etsiskelemään lähintä metroasemaa. Colin opiskelee muutaman tunnin päässä Nykistä, joten se mukamas tunsi paikan paremmin mut lähinnä mä taisin kuitenkin suunnistaa meidät puhelimen avulla paikasta toiseen. Löydettiin metro, ja valittiin vielä oikee metrokin millä päästiin Chinatowniin Brooklyn Bridgen lähettyvillä. Käppäiltiin jokunen kilometri metrolta sillalle, ja matkan varrella asioitiin jokusessa kiinalaisessa putiikissa. Onneks oli Renee matkassa, jolta sujuu niin mandariini- kuin kantonilainenkin kiina. Kun vihdoin päästiin kaikkien kuvien räpsimisien jälkeen sillalle asti, oli mulla jo varpaat umpijäässä ja sormet tunnottomina. Onneks osa sillasta oli aidattu, joten tuuli ei päässyt puhaltamaan ihan täysiä ja ehdin sulaa ennen kun päästiin keskivaiheiden paremmille näkymille. Silta oli tupaten täynnä turisteja tekemässä samaa kuin me - ottamassa valokuvia, mut eipä näkymät sieltä siitä juuri huonontunu. Ei kävelty koko matkaa sillan yli, vaan käännyttiin puolivälin jälkeen takasinpäin ja hypättiin taas metroon kohti Central Parkia. Kyl loksahti suu auki kun käveltiin alas puistoon ja näki sieltä käsin kaupungin ekaa kertaa. Ei kovin kauaa puistossa kuitenkaan viihdytty kylmyyden takia, vaan pienen lenkin jälkeen hypättiin takasin metroon ja kohti hotellia.

View from Central Park. Kuva ei tee oikeutta.

Kello oli neljän paikkeilla iltapäivällä, ja suunnitelmissa oli käydä ostamassa viiniputeli matkalla takasin ja alkaa hyvissä ajoin valmistautua illan kemuihin. Kun noustiin metrosta kadulle Times Squaren kulmilla, meille valkeni ettei päästäkkään ihan niin helpolla perille. Koko Times Square siis suljetaan yleisöltä uudenvuoden illaksi, ja alueelle pääsee vain juhlaan erillisen lipun ostaneet. Meidän hotelli oli Times Squaren päädyn poikkikadulla, ja tietty poliisit oli jo aidannut tän kadun pois käytöstä eikä päästy Broadwayn yli meidän hotellille. Ensin koitettiin päästä yli kiertotietä, mut päädyttiin vaan kävelemään ympyrää. Kysyttiin joka kadunkulmassa poliiseilta neuvoa, et mitä kautta päästään takasin ja jokanen anto ihan eri ohjeet. Siinä alko olla hermo aika kireellä. Lopulta löydettiin kadunkulma korttelin päässä meidän hotellilta, josta poliisioffiseerit lupas saattaa hotellivarauksen/avainkortin omistavat hotellilleen. Kukaan kun ei yksin saanut kävellä Times Squarella enää siihen aikaan. Pari ryhmää ennen meitä pääsi poliisisaattueessa kulkemaan, mut kun meidän vuoro tuli nää poliisit vaan katos jonnekin. Onneks niitä tuuraaman tullu poliisi oli sen verran mukava, et kun se vuorostaan pääs tauolle se saatto meidät ensi töikseen hotellille. Kyl siinä joku tunti kuitenkin tuli ennen sitä värjöteltyä viimassa....Mut oli ihan siistiä kävellä typötyhjän Times Squaren läpi ja kuvitella hetken olevansa very important person.

Rooftop view ;)

Hotellilla sormien ja varpaiden lämmettyä tarpeeks ruvettiin pikapikaa valmistautuu illan juhliin. Kun oli viettänyt useemmasta vaatekerroksesta huolimatta tuntikausia ulkona jääkalikkana, vähän hirvitti että miten selvittäis mekoissa ja sukkiksissa matkasta juhliin. Meidän juhlapaikka - 230 Fifth Avenue - sijaitsi jokusen matkaa etelämpänä meidän hotellilta, joten ajateltiin että paras vaihtoehto ois napata taksi sinne. Koska Jessica, Anais ja Renee ei halunnu tehä tästä operaatiosta hankalampaa, nää vetäs paksut pörrösukat jalkaan ja kanto korkkarit mukana kun suunnattiin takas ulos ja koitettiin päästä takas jollekin liikennöidylle kadulle. Kerättiin JOKUNEN outo katse tän matkan aikana. Ulos hotellista pääseminen sujui huomattavasti helpommin kuin sinne palaaminen aiemmin, mut takseja ei meinannu löytyä. Paikalle kurvasi kuitenkin pelastus polkupyörätaksin muodossa, ja kiivettiin sitten cooleina kahen semmosen kyytiin mekoissa ja pörrösukissa. Repesin ihan huolelle kun Renee heitti meidän kyydistä kommentin "Asian limousine". Kurvattiin meidän limusiineilla suoraan 230 Fifthin kulmaa jo kiertävän jonon eteen, ja saatiin jokunen outo katse lisää meidän suuntaan. Onneks muut tytöt oli jo tässä vaiheessa vaihtaneet sukat korkkareihin. Jonossa ei onneksi kauaa tarvinnut seisoa ennen kun päästiin sisään, ja ala-aulasta noustiin hissillä hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan baariin. Nautittiin avoimen baarin antimista ja bailattiin baarin kattoterassilla punasissa kylpytakeissa norjalaisen lääkäriporukan kanssa. Mikäs siinä oli vuoden vaihtumista todistaa Empire State Buildingia ja muuta New Yorkin skylineä katellessa.

One of the first pictures in the year 2013

Seuraava päivä starttasi aika väsyneesti vasta puolenpäivän jälkeen. Colin oli taas remmissä mukana, ja päivän ensimmäinen kohde oli tietenkin krapulasafka. Talsittiin hotellilta jokunen kortteli kauemmas ryysiksestä ja käytiin Potbellyssä syömässä, tankkaamassa kofeiinia koneeseen ja suunnittelemaan reittiä seuraavaan kohteeseen, Museum of Sexiin. Vaikka se sijaitsi kymmenisen korttelin päässä meidän senhetkisestä sijainnista päätettiin kävellä, brr. Museossa oli kolme eri näyttelyä, kauppa ja baari. Kaupasta löysin heti sisään astuessa suomalaista tuotantoa, nimittäin Tom of Finland kirjoja ja paitoja. Kierrettiin näyttelyt läpi ja väsyneinä kikateltiin milloin millekin jutuille. Yks näyttelyistä kerto eläinten seksielämästä ja piti sisällään toisinaan aika häiriintynyttä settiä. Enpä ennen tienny että ankat voi olla homoseksuaaleja ja nekrofiilejä, tai että delfiinit harrastaa blowhole (se reikä mikä on niiden päässä mistä ne hengittää) seksiä. Museokierroksen jälkeen linnottauduttiin alakerran baariin keräämään voimia seuraavaa kohdetta, Top of the Rockia varten. Kun oltiin koomailtu ja kateltu tarpeeks baarin joka ruudulla pyörivää pornoa, alotettiin hidas eteneminen kohti Rockefeller Centeriä. Matkalla ostin itelleni maailman näppärimmät sormikkaat, joilla pystyy käyttämään kosketusnäyttöpuhelinta. Eipä enää jäätyny sormet reittiä tarkastellessa. Olin ihan koomaväsyny jo matkalla Rockefeller Centerille mut kyl se näkymä pilvenpiirtäjän huipulta yöaikaan oli kaiken kävelemisen, odottamisen ja jäätymisen arvonen. W O U. Tän jälkeen oltiin ihan koomaväsyneitä ja valmiita palaamaan takas hotellille. 

Weirdest thing ever.

Viimesenä päivänä herättiin aikasin, että ehittäisiin vielä kiertää jokunen paikka. Ensimmäinen kohde oli Grand Central Station, jossa käytiin samalla aamiaisella ja jatkettiin sulavasti metrolla World Trade Centeriin. Niiden paikalla on nykyisin muistomerkki kaikille terrori-iskussa menehtyneille, ja uudet tornit on jo hyvää vauhtia rakenteilla. Muistomerkille oli pitkät jonot, joten tyydyttiin kylmässä viimassa ottamaan vaan kuvia ulkopuolelta. Päivän viimeisenä kohteena meillä oli Soho, jonne hurautettiin metrolla. Soho on vähemmän turisti puoli New Yorkista ja ihastuttiin kaikki siihen kovasti. Tuuli oli vaan niin hyytävä, ettei oikein tarettu ulkona kierrellä. Käytiin Urban Outfittersissä, jossain hienossa ruokamarketissa ja MoMa Storessa (mistä löyty mm. Alvar Aaltoa ja Eero Aarnion tuotantoa!). Tän pikaisen Soho-visiitin jälkeen palattiin takasin hotellille, sillä Jessin, Anaisin ja Reneen oli jo lähdettävä lentokentälle päin. Hyvästelin Reneen, joka jatkais reissuaan vielä Kansas Cityyn ja toivotin Jessille ja Anaisille hyvää matkaa Detroitiin missä taas tavattaisiin illalla. Mun lento lähti vasta muutamaa tuntia myöhemmin, joten suuntasin Times Squarelle haukkaamaan jotain (Burger King) ja tekemään pakolliset turistiostokset. Halusin itelleni I <3 NY hupparin, mut Times Squaren krääsäkaupoissa ne kustans kaikki jonkun 40 dollaria. Etin vähän syrjemmästä sivukadulta pienen krääsäkaupan, josta sain samaisen hupparin 17 dollarilla. Ha. Näitten shoppailujen jälkeen palasin ite hotellille ja otin vähän lepiä ennen kun läksin talsimaan matkalaukkuni kanssa Penn Stationille päin. Matka takasin Newarkiin sujui suht sulavasti, ensin vaan junailin itteni väärään terminaaliin. Mun lento oli myöhässä n. tunnin, niin ei tarvinnu tälläkään harharetkellä kiirehtiä. Olin onnekas, että lensin yöaikaan takasin, sillä kaikki kaupungin valot lentokoneen ikkunasta käsin nähtynä oli ehkä upein ja epätodellisin näky mitä oon koskaan nähny. Pari tuntia myöhemmin laskeuduin Detroitiin, yhdistyin taas Jessin ja Anaisin kanssa ja tilattiin taksi kotiin. Tässä vaiheessa oltiin aivan kuolemanväsyneitä, enkä kyllä oo aikoihin nähny yhtä tervetullutta näkyä kun oma sänky kun vihdoin yhen jälkeen yöllä pääsin kotiin. 

Grand Central Station

Uudet WTC-tornit

Valokuvia en ite ottanu kovin paljoa reissun aikana, sillä mun kamera on aivan surkea. Jossain vaiheessa hankin Jessiltä ja Reneeltä niiden ottamia parempia kuvia. Kaiken kaikkiaan reissu oli aivan mahtava, ja ehdottomasti haluan New Yorkiin uudestaan! Se on sen verran lähellä, että tiedä vaikka heitettäisiin road trip sinne tässä lähiaikoina. Jumituin päiväkausiks "new york state of mindiin", mut nyt oon jo onneks palannut todellisuuteen myös henkisesti. Vuosi 2013 alko unohtumattomasti ja on jatkunut siitä loistavana! 

I <3 Life.

<3

Christmas in America

Viime joulu oli mulla ensimmäinen, jonka vietin poissa äitin lihapatojen ääreltä. Joulu on aina ollu mulle semmonen juhla, et ei tulis mielenkään sitä viettää missään muualla kun kotona. Tänä vuonna kuitenkin etäisyyttä kotiin oli valtameren verran ja vähän päälle. Etukäteen olin suunnitellut, että oisin lentänyt Suomeen käymään jouluksi, mutta se suunnitelma kariutu turhan hintavien lentojen takia. Olin kyllä lievästi kateellinen, kun kuulin että toinen Ann Arborin suomalaisista au paireista lensi kotiin jouluksi. Ennakkoon pelkäsin, että joulunaikaan iskis hillitön koti-ikävä. Pahimmillaan se iski jo ennen joulunpyhiä muutaman muun asiankin takia ja olin niin surkeena et pikku-Daytonkin tuli taputtelemaan olkapäälle. Itse joulunpyhät menikin sitten ihan mukavasti kaikenlaisessa jouluhälinässä. Varsinainen joulufiilis lumettomasta Michiganista kuitenkin puuttui.

Daytonin tyylikäs poseeraus

Meillä oli joulukuusi pystyssä ja täydessä tällingissä jo joulukuun alusta ja cleaning lady kävi joulua edeltävänä torstaina siivoamassa koko talon, joten mitään varsinaisia joulunalusvalmisteluja ei tullut tänä vuonna mun osalta tehtyä joululahjojen ostamista lukuunottamatta. Jenkeissä varsinainen juhlapäivähän on Suomesta poiketen 25. päivä, jolloin lapset herätessään löytää joulupukin dumppaamat lahjat kuusen alta. Kaikki on ollu kovin hämmästyneitä kun oon kertonu että me Suomessa ihan oikeesti nähdään joulupukki, ja joulusaunasta vielä enemmän. Patin vanhemmat saapui perjantaina Kansasista tänne joulunviettoon, ja on kyllä pakko nostaa hattua sille että ne jakso ajaa koko matkan tänne. Tiet oli vielä paikoitellen niin jäässä, että niiden matka veny 17 tuntiin, huhhuh. Oon kuullut Daytonilta niin paljon tarinoita näistä isovanhemmista, että oli mielenkiintosta päästä vihdoinkin tapaamaan nää "legendaariset" Nana Goering ja Papa Jean. Aivan ihania ihmisiä, niin isovanhempia kun vaan voi olla. Ainut vaan että nää osas sulavasti käyttää niin iPhonea kun iPadia, pisti vähän hymyilyttämään kun vertaa omien mummojen ja oikeestaan melkein kaikkien muidenkin vanhempien sukulaisten tietotekniikkaosaamiseen. Oli mukavaa että täällä oli muutakin perhettä joulufiilistä tuomassa, vaikka ei se tietenkään omaa korvannut.

Talo jouluvalaistuksessa

Jouluaattona ei aamusta ollut sen kummempaa kiirettä mihinkään. Syötiin aamupalaa ja hengailtiin lepposissa merkeissä. Edellisyönä satoi jopa vihdoin lunta kun tilauksesta! Viiden aikaan meidän oli tarkotus suunnata lasten joulukirkkoon koko köörin kanssa. Pat ja sen isä meni jo edeltä varaamaan paikkoja ja me lähdettiin myöhemmin liukastelemaan perään sohjosilla teillä. Ei päästy edes ulos naapurustosta, kun Pat kuitenkin jo soitti, että kirkossa ei ole kun seisomapaikkoja enää jäljellä. Tehtiin u-käännös ja palattiin kotiin. Jennifer rupesi valmistelemaan illallista, joten mä jäin Daytonin kanssa ulos lumeen leikkimään työrauhan turvaamiseksi. Onneks pakkasin mun laskettelukamat syyskuussa mukaan, nyt niillä on nimittäin käyttöä. Tunnin verran ehittiin puuhailla ulkona ennen kun ekat vieraat saapu. Jouluaattona syötiin siis illallista täällä, ja Jenin veljet ja eno perheineen oli tulossa vieraiksi. Pikkuhiljaa muutkin valui paikalle ja mä painuin vaihtamaan toppavaatteet illalliskuteisiin. 

Emäntä & illallinen

 Kaiken kaikkiaan illallinen oli tosi mukava ja ruoka oli hyvää. Tarjolla ei tietenkään ollu kinkkua ja laatikoita, vaan hummeria, prime ribiä ja kaikkea muuta älyttömän herkullista. Suomalaisista tavoista (tai ainakin niistä mihin oon ite tottunut) poiketen myös viini virtas illallisen aikana mukavasti. Jenin perheessä on jokunen mun kanssa suht samanikänen nuori, joten juttuseuraa riitti illan aikana mukavasti. Suurimmaksi osaksi taisin kyllä jutella Papa Jeanin ja Jenin veljenpojan kanssa, jotka kyseli multa ummet ja lammet Suomesta ja sen historiasta. En oo oikein varma kuin hyvin handlasin yksityiskohdat, sinne päin ainaki! Mulle on useesti sanottu, et näytän Jenin sukulaistytöltä Saschalta, ja näissä joulukemuisa vihdoin tapasin tän mun huhutun kaksoisolennon. En ite havainnu suuren suurta yhdennäköisyyttä meidän välillä, mut ymmärrän miks joku vois sanoa et meissä on jotain samaa. Mut havaitsin toisen hulvattoman yhdennäköisyyden: Jenin veli näyttää ihan mun sukulaiselta Timpalta! Ja mikä huvittavinta, jututkin oli aika samaa tasoa. Kun saatiin illalliset syötyä porukka alko lähteä koteihinsa ja me passitettiin pojat unten maille. Tän jälkeen "joulupukki tuli", eli kannettiin joululahjat mun vaatehuoneen perukoilta piilosta joulukuusen alle joulupäivää odottamaan.

Santa was here!

Joulupäivä alotettiin jo aikasin aamusta lahjojen avaamisella. Tähän hommaan meni tunti jos toinenkin, sillä paketteja kuusen alla oli aikamoinen läjä. Olin ihan otettu, että muakin oli muistettu jokusella lahjalla. Sain mm. lahjakortin infrapunasaunaan! Pitää joku päivä ottaa asiaksi mennä käyttämään tää kortti. Lahjojen avaamisen jälkeen alettiin sit valmistautua lähtöön vuoroin vieraisiin Jenin veljen luokse perinteiselle jouluillalliselle. Ajettiin Ann Arborista tunnin verran Jenin veljen talolle, joka sijaitsee hevostallien ympärille rakennetussa naapurustossa. Taloudessa asu myös aivan ihana hypervilkas kultanen noutaja! Meidän saapumisen jälkeen alettiin valmistautua illalliselle ja loppuilta meni lähinnä ruokapöydän ääressä kalkkunaa syödessä ja jutellessa. Taas sain vastata n. 100 kysymykseen Suomesta, mikä oli oikeestaan ihan mukavaa. Toivottavasti sain faktat ees jotenki kohalleen. Illalla ajettiin takas kotiin ja kömmin kaikesta syömisestä ja juhlahumusta uupuneena suoraan sänkyyn nukkumaan.

AmerikanTimppa

Christmas Day Dinner

Tapaninpäivää ei jenkeissä juhlita, joten seuraava päivä oli vaan kotona chillailua isovanhempien kanssa. Nekin lähti sitten seuraavana aamuna aikaseen ajelemaan takasin Kansasiin ja Jen ja Pat palas molemmat töihin, joten mullakin alko taas au pairin arki. Sitä ei kuitenkaan paria päivää enempää ollut ennen viikonloppua, ja sunnuntaina olikin sit lähtö uuden vuoden viettoon New Yorkiin! Siitä kirjotan myöhemmin lisää, mut tiivistettynä reissu oli M A H T A V A.

Lachlan simahti lahjojenavausoperaation jälkeen :- )