Goodbye America !

Läksiäiskemujen jälkeen mulla oli vielä pari hassua päivää Jenkeissä jäljellä. Raskain sydämin pakkasin tavarani samoihin matkalaukkuihin joiden kanssa reilu vuosi sitten olin tullut Ann Arboriin. Käytiin Laran kanssa hoitamassa viimeisiä asioita enne mun lähtöä: viemässä ylimääräisiä vaatteita keräykseen, sulkemassa pankkitili jne. Maanantai-iltana käytiin Ellenin kanssa viimeistä kertaa meidän vakiopaikassa Ashley'sissa. Vaikka tiesin, että lentäisin Suomeen keskiviikkona, ei sitä osannut sisäistää silloin ollenkaan. Viimeisenä iltana amerikassa kävin katsomassa, kun kaveri soitti yhdessä baarissa. Olin aikanaan luvannut mennä tätä kattomaan, tuttuun tapaan tääkin jäi ihan viime tippaan.

epätoivonen urakka

Bobin viimenen matka

This girl <3

last night in America

Keskiviikkona 16.10 koitti sitten lähtöpäivä. Heräsin aamulla aikasin, jotta pääsin saattamaan Daytonin viimeistä kertaa koulubussille. Annoin pojalle lähtiessä halit, ja kyyneleet silmissä kerroin etten ois enää täällä kun se pääsee koulusta. Tän jälkeen viimeistelin pakkaamisen ja lähdettiin Laran, Jenniferin ja Lachlanin kanssa lounaalle. Söin viimeisen amerikkalaisen burgerini ja join viimeisen jenkkioluen. Palattiin kotiin, jotta sain viimeisetkin tavarat pakattua. Sitten koitti kova paikka: Ellen tuli lapsiensa kanssa sanomaan hyvästit. Olin selvinnyt muiden JEVA-tiimiläisten lähdöstä suht hyvin, mut näitten hyvästien kohalla vollotettiin molemmat kun pikkuvauvat. Eikä se siitä yhtään paremmaksi kääntynyt: seuraavaksi jouduin hyvästelemään oman pikku Lachlanin ja lähtemään lentokentälle.

Dayton <3

Little man <3

Jennifer oli järjestänyt päivän itselleen vapaaksi, jotta pääsisi viemään mut kentälle. Kyynelehdin koko puolen tunnin matkan sinne. Perillä purkauduin matkatavaroideni kanssa autosta: mulla oli mukana iso matkalaukku, pienempi carry-on-laukku, iso olkalaukku, talvitakki ja kaulaliina jotka eivät mahtuneet laukkuihin ja päällä kaksi hupparia, talvisaappaat- ja takki sekä stetsoni. Hyvästeltiin Jenniferin kanssa ja sit olin kuormineni omillaan. Pääsin kaikista turvatarkastuksista ja muista ongelmitta läpi, mut kyllä oli tuskaa liikkua noiden kaikkien tavaroiden kanssa. Mun paluumatka kulki reittiä Detroit-Chicago-Manchester-Helsinki ja koneenvaihdoissa tavaroita portilta toiselle raahatessa hiki virtas ja vitut lenteli. 

Mä ja mun pakaasit Detroitin lentokentällä

Välilasku Manchesterissa

Saavuin Suomeen 17.10 iltapäivällä kolmen jälkeen. Lentokoneen laskeutuessa Helsinkiin näky oli yhtä murheellinen kun mun tunnelma: märkää, harmaata ja kolkkoa. Onneks vastaanottokomitea oli paikalla hakemassa mut kotiin. Matkalla kentältä Kouvolaan kattelin maisemaa aika surkeena. Kaikki näytti niin pieneltä jenkkeihin verrattuna eikä matkan varrella juuri muuta ookkaan kuin peltoa ja metsää. Fiilis onneksi helpotti, kun päästiin Kouvolaan asti ja pääsin tapaamaan sukulaisia ja viimein kotona Selänpäässä iskän ja meidän uuden nelijalkaisen perheenjäsenen Kielon. Ja seuraavana aamuna satoi ensilumi, joten loppu hyvin kaikki hyvin. 

Vastaanottokomitea <3

ensilumi

mun uus kaveri

Mun vuosi Michiganissa ylitti mun kaikki odotukset ja toiveet ja Ann Arborista tuli mulle toinen koti. Tutustuin matkan aikana uskomattomiin ihmisiin ja pääsin matkustamaan unohtumattomiin paikkoihin. Tätä kaikkea on nyt järkyttävä ikävä, mut oon varma et palaan USA:han vielä joskus.

Iskän upee taideteos ja amerikanmuistoja

Farewell Party

Palasin Floridasta melkein suoraan omiin läksiäiskemuihin. Olo lentokentällä vietetyn yön ja kaiken reissaamisen jälkeen oli kaukana fressistä, mut ei auttanut kun painua suihkuun ja ruveta auttamaan valmisteluissa. Mun isäntäperhe oli ihana, ja antoi mun kutsua kaikki kaverit meille jäähyväis-grillikemuihin. Sää oli lokakuun alkuun nähden lämmin ja aurinkoinen, joten takapihalla oli hyvä chillailla ja nauttia Patin grillaamista hamppareista ja hodareista. Oon tosi kiitollinen ja onnellinen, että pääsin reissujen jälkeen näkemään kaikki mun kaverit Ann Arborissa ennen Suomeen palaamista. Tää oli täydellinen päivä, ja mun isäntävanhemmatkin tykkäs hirveesti mun kavereista.

Aladdin ja Boris

Matt ja Miriam

Anna kamera Tialle ja tää on lopputulos... :D

Riitta & co

Roman, Moose, Amber ja Andi

Ladieeess Kassy & Leticia

My fav couple Shayna & Carlos

Eugenia ja Tim

Cultural Care au pairs

Finnish power w Niina !

Adlaaai

Koko posse. <3

Florida

Mun viimeinen amerikan reissukohde oli Florida. Pat tiputti mut maanantaiaamuna työmatkallaan lentokentälle, ja sieltä pyrähdin parissa tunnissa Orlandoon. Sää siellä oli kuin lehmän henkäys: kuuma ja kostea. Sohvasurffailin Orlandossakin, ja mun ihana cs-host tuli hakemaan mut lentokentältä. Ajettiin sen kämpälle, ja sit valitettavasti tän piti lähteä töihin. Ajattelin, että olisin sompaillut tieni julkisilla Orlandon keskustaan, mutta yhtäkkiä alkanut rankkasade pilas mun suunnitelman. Ekan päivän Orlandossa vietin lähinnä tietokoneella notkuessa. Onnekseni sentään bongasin couchsurfing-sivuilta pari ruotsalaista kaveria, jotka oli road tripillä Orlandossa ja lupautui lähtemään mun kanssa huvipuistoihin seuraava päivänä.

Florida vibes

Kun mun cs-host tuli töistä, pääsin kuokkimaan sen kuvistunnille. Ajattelin että oisin vaan katellu siellä,mut pääsinkin ihan maalaushommiin. Mun räpellys oli aika huvittavan näkönen muihin teoksiin verrattuna. Onneks siellä ei ollut montaa oppilasta ja opettaja oli mukava mummeli. Tunnilta mentiin illalliselle mun cs-hostin ja sen maalarikaverin kanssa drag dineriin. Tässä puljussa kaikki työntekijät oli siis drag queenejä. Vielä kummallisemmaks tunnelman teki raflassa pyörivät Tim Burton-leffat. Illallisen jälkeen käytiin vielä mun cs-hostin kanssa Orlandon keskustan puistossa kävelemässä.

mun upee taideteos

downtown Orlando

Seuraavana aamuna läksin aikaseen huvipuistoon päin. Orlando on tunnettu lähinnä Disneyn ja Universalin erilaisista teemapuistoista, ja olihan munkin päästävä kokemaan nää kerta siellä oltiin. Disneyn sijaan mä tosin halusin Universal Islands of Adventure-puistoon, jossa on the Wizarding World of Harry Potter. Mun cs-kaveri ei ite päässyt viemään mua puistoon töittensä takia, mut sen sijaan järjesti kaverinsa kuskaamaan mut sinne. Musta on edelleen ihan uskomatonta miten ystävällisiä, välittömiä ja avuliaita kaikki mun couchsurfingin kautta tapaamat ihmiset on. Puistossa ehin käydä aamiaissämpylällä mun ruotsalaisia seuralaisia odotellessa. Hetken jo kävi pieni kauhistus mielessä, et mitä jos ne onkin jotain ihan hirveitä tyyppejä ja joudun hengaamaan niiden kanssa koko päivän. Onneks tää ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan nää oli oikein hauskaa puistoseuraa. Kierrettiin puistoissa aamukymmenestä iltayheksään, loppuvaiheessa oikein juostiin laitteesta toiseen et kerettiin rällätä koko rahan edestä. Päivän kohokohta oli ehottomasti kun pääsin viimein Tylypahkaan – linnan sisään kätkeytyi myös koko puiston hurjin laite. Toinen ruotsalainen kaveri ei vakuuttunut laitekuskin kuvauksesta laitteesta (sisävuoristorata, 3D-tehosteita, kulkee 5m/ph), eikä aluks halunnu mennä laitteeseen. Kuitenkin päädyttiin menemään tähän, ja sama kaveri tuli nössöjen vuoristoradasta ulos valkosena ja täristen.

taikasauvakaupoil

Tylyahon porteilla

Tylyaho

ilmeet kermakaljan maistamisen jälkeen, hyi.

Hagridin mökki

ruotsalaiset toverini

Dream come true !

Universal Studios

Loppushow

Mun cs-hostin kaveri tuli myös hakemaan mut puistosta, ja mentiin yhdessä syömään periamerikkalaiseen Hooters-raflaan. Näissä ravintoloissa tarjoilijatytöt on vähissä vaatteissa ja tarjoiluun kuuluu lähinnä chicken wingsejä, ribsejä ja hamppareita. Sivistyneen illallisen jälkeen mentiin tekemään pieni kierros Orlandon keskustassa ja käytiin yksillä paikallisessa pikku olutbaarissa. Tän jälkeen käytiin hakemassa mun couchsurfing-kaveri konsertista ja mentiin vielä toiseen olutpaikkaan missä tää halus välttämättä maistattaa mulla islantilaista olutta. Oli muuten hyvää. Palattiin kotiin, ja vaikka olin ihan rättiväsyny huvipuistossa riekkumisesta juteltiin pitkälle yöhön ennen kun pääsin vihdoin nukkumaan.

turisti

Seuraavana aamuna lähdin bussilla Miamiin. Sain taas kyydin bussiasemalle, ja yhteiskuvan jälkeen sanoin heipat ja hyppäsin bussiin. Jenkeissä bussilla matkaavat lähinnä ihmiset, keillä ei oo varaa omaan autoon tai lentää, joten munkin matkaseura oli aikalailla ghetto on wheels. Meidän bussi vielä hajos motarin varteen 15 min Orlandon ulkopuolella, minkä seurauksena jengi alko kiihtyä ja huutaa toisilleen. Onneks varabussi saatiin paikalle ennen kun kukaan ehti tosissaan suuttua. Mä olin niin väsyny edellispäivästä, että nukuin melko tyynesti koko 5-tuntisen matkan Miamiin. Bussiasema Orlandossa oli tosi hämysessä naapurustossa, eikä Miamikaan ollu poikkeus. En oikein uskaltanu jäädä sompailemaan itekseen siihen, vaan maksoin kirveltävän 40 dollaria taksista hostellille.

Jose, mä ja mun silmäpussit.

Mun brasilialainen ystävä suositteli mulle Miami Beach International Hostelia, ja se oli kyllä täysin suositusten arvonen. Maksoin yöltä 23 dollaria 6 hengen jaetusta huoneesta, hostelli tarjos ilmasen aamiaisen, lounaan ja illallisen ja mikä parasta – sijaitsi kahen minuutin päässä rannasta. Saapumispäivä tsekkasin sisään (vastaanoton työntekijän kommentti mun henkkareista: is that supposed to be you?!), vein tavarat huoneeseen ja läksin palloilemaan hostellin läheisyyteen.

Miami downtown matkalla hostellille

Hostellille palatessani olin ilokseni saanu huonetovereita paikalle: 2 tyttöä Kolumbiasta, 2 tyttöä Lontoosta ja yks Brooklynistä. Laittauduttiin yhdessä iltaa varten karnevaalimusaa popittaen. Tytöt Lontoosta ja Brooklynistä olivat tulleet kaupunkiin vain tätä tapahtumaa varten. Mistä mulla ei ollut aavistustakaan. Itse en karnevaalihumuihin lähtenyt, vaan hostelli järjesti myös bileitä. Rannekkeen ostamalla sai aulasta ilmaisia juomia, kyydin party-busilla baariin ja ilmaisen sisäänpääsyn. Tällä kertaa kohteena oli amerikan top 6 klubi Liv. Hostelli oli täynnä nuoria matkaajia ympäri maailmaa (varmaan puolet oli australiasta), ja löysin jopa muutaman muun travel monthiaan viettävän au pairin. Ilta oli hauska ja Liv-klubi oli puitteiden ja musiikin puolesta superhieno. Mut ihmiset oli suuri pettymys: kukaan ei tanssinu hulluna niinkun Ann Arborissa, vaan kaikki ennemmin vaan seurusteli tanssilattialla.

Brooklyn roomie ja bileet

Seuravaana päivänä lähdettiin koko huoneporukan kanssa biitsille. Mä olin aivan myyty Miami Beachin valkosesta, hienosta hiekasta ja turkoosista vedestä. Auringonpaahteessa löhötessä tuli ihan järkyttävän kuuma, mut merivesi oli just täydellistä viilentämään tarvittaessa. Biitsielämyksen kruunas kiertelevät myyjät, jotka kauppas vettä ja muita juomia niin ei ettei persettä juuri tarvinnut rantapyyhkeeltä nostaa. Vietettiin koko päivä rannalla ja palattiin hostellille vasta illalliseksi. Sit olikin taas aika valmistautua illan juhliin. Miamissa kun oltiin, päätin et mennään Miamin tyylillä: rannasta ja bileistä nauttien. Tän illan bileet oli rennossa pikkubaarissa, missä tapasin tosi mukavan au pairin itävallasta, kenen kanssa naureskeltiin kun aussipojat otti baarin strippitangon haltuunsa.

I'm in Miami bitch ! 

Perjantai, mun vika kokonainen päivä Miamissa menikin rannalla pötkötellessä tän au pairin kanssa. Juteltiin meidän au pair-kokemuksista, paahduttiin auringossa ja käytiin välillä meressä lillumassa. Vikan illan kunniaks mun oli tietenkin otettava osaa hostellin illan juhliin. Mentiin baariin ihan kulman taakse, ja illan kohokohta oli kun törmäsin kahteen suomalaiseen! Nää oli varmaan vähän ihmeissään kun loikkasin niiden kaulaan riemusta kiljuen. Oli nimittäin eka kerta kun näin suomalaisia kakslahkeisia yli vuoteen. Meillä sattu vielä olemaan yhteisiä tuttuja, pieni maailma!

tää biitsi <3

Lauantaiaamuna tsekkasin ulos hostellista ja alotin paluumatkan, mikä ei sit mennykkään ihan suunitelmien mukaan. Seikkailin ensin hostellilta paikallisbussilla Greyhoud-bussiasemalle (makso mulle 2 dollaria 40 dollarin taksin sijaan) ja Greyhoundilla takasin Orlandoon, mistä mun paluulento Detroitiin lähtis. Greyhound oli ajallaan ja sain jotenkuten nukuttuakin matkalla vieressä istuvasta järkyttävän ärsyttävästä teksasilaisnaisesta huolimatta. Perillä Orlandossa mokasin paikallisbussien kanssa kun seikkailin Greyhound-asemalta lentokentälle. Pikkasen kuumotti istua tienposkessa bussipysäkillä kun ohikulkijat oli lähinnä kodittomia ja nistejä. Kaks tällästä nuorempaa janteria tuli samalla pysäkille kääntämään jointtia, ja kysy et mihin oon menossa. Sanoin et keskustaan, ja nää sit neuvo mua että mun pitäis olla sit toisella puolella tietä odottelemassa. Ei kai pitäis koskaan tuomita ketään ulkonäön perusteella… Näillä neuvoilla pääsin keskustaan ja bussinvaihdon kautta lentokentälle.

Ft. Lauderdalen lentokentällä aamuviiden aikaan. Not so happy.

Kaiken bussisompailun jälkeen olin kuitenkin sen verran myöhässä, että check-in mun lennolle oli jo suljettu. Kävin tiskillä kysymässä, että mikä on homman nimi ja auttamatta purskahdin itkuun siinä kun täti tiskin takana kertoi etten pääse mun lennolle. Se katteli koneelta, että seuraavalla lennolla Detroitiin ois tilaa vasta tiistaina, minkä kuultuani mä kävin vollottamaan entistä enemmän. Ehti jo vilahtaa mielessä et en ehi nähä ketään mun ystäviä ennen Suomeen paluuta, se kun oli jo seuraavana keskiviikkona! Tää täti oli kuitenkin ihan super: se lennätti mut samana iltana Fort Lauderdaleen, mistä pääsin sit aamulla lentämään Detroitiin. Ja vielä ilman mitään lisämaksuja! Yön jouduin punkkaamaan kentällä, mut se oli pieni paha omasta tyhmyydestä. Tapasin tän yön aikana myös toisen lentokentälle jumiutuneen, joka sai mut tuntemaan itteni hyvin onnekkaaksi. Onneks ostin Miamista amerikanlippupyyhkeen, mistä sain oivan peiton yöksi. Mun Floridan matka osottautu aika seikkailuks, ja kaiken tän jälkeen olin ikionnellinen kun pääsin takasin Ann Arboriin just ajoissa omia läksiäisjuhlia varten.

Vihdoin kotona kiitos ihanan Laran joka tuli hakemaan lentokentältä =)

Chicago - one last time

Palasin Denveristä keskiviikkona, ja lähdettiin Ellenin kanssa taas matkaan Chicagoon torstaina. Tää oli tavallaan mun ja Ellenin jäähyväisreissu, mut varsinainen syy Chicagoon lähtemiseen oli se, että Ellenin vanhemmat tuli Uudesta-Seelannista kylään. Tarkoitus oli viettää viikonloppu Windy Cityssä ja palata takaisin Ann Arboriin porukalla. Ann Arborista on noin neljän tunnin ajomatka Chicagoon, ja vaikka oltiin tällä kertaa vaan kahestaan liikenteessä saatiin se sujumaan Ellenin kanssa ennätysnopeasti. Meidän oli tarkoitus yöpyä torstaina samojen sohvasurffaajien luona kuin edellisellä Chicagon reissulla, jotta Ellenin vanhemmat saisivat rauhassa nukkua jet laginsa pois. Tavattiin meidän hostin kanssa illansuussa, päivitettiin kuulumisia viime näkemästä ja lähdettiin vielä käymään baarissa.

saapuminen Chicagoon

Perjantaiaamuna lähdettiin meidän couchsurfing-majapaikasta Ellenin vanhempien hotellille. Ellen oli aika täpinöissään matkalla, ja olihan se tyttären ja vanhempien jälleennäkeminen aika liikuttava. Ellenin vanhemmat oli valinneet hotellikseen pramean Hilton-hotellin, ja onnekas Ellen pääsi tietty yöpymään siellä. Mä jäin cs-majoitukseen. Lähdettiin hotellilta tekemään Chicagon turistikierrosta. Aloitettiin perinteisesti Millenium-parkista ja käveltiin Magnificent Milea (Chicagon tunnetuin ostoskatu) pitkin North Beachille. Käytiin matkan varrella syömässä Chicagolaista deep dish-pizzaa ja kierroksen kruunuksi lähdettiin opastetulle jokiristeilylle, joka keskittyi kaupungin arkkitehtuuriin.

Millenium Park

Magnificent Mile = Michigan Avenue

North Beach

näkymiä risteilyltä

Ellen ja porukat taustalla

Chicago <3 <3 <3

  Illalla mentiin yhdessä illalliselle meksikolaiseen ravintolaan. Ellenin vanhemmat oli tässä vaiheessa niin poikki, ettei kovin montaa sanaa vaihdettu. Uusi-Seelantilaiset suuntasivat takaisin hotellilleen ja mä palasin mun kämpälle. Päädyttiin vielä repäsemään ja lähettiin mun cs-hostin kanssa edelliseltä Chicagon reissulta tuttuun homobaariin.

Chicago Michigan-järveltä

Lauantaina muhun iski paha karma: heti alkuun mun puhelimesta oli loppunu puheaika, joten olin Ellenin tavoittamattomissa. Läksin sokkona kaupunkipyörällä sitten sotkemaan keskustaa kohti etsimään liikettä, jossa saisin ladattua lisää puheaikaa. Kaikessa etsinnässä ja liikkeessä odotteluun meni varmaan pari tuntia, minkä jälkeen poljin Chicagon rantaa pitkin Ellenin ja kumppaneiden luokse. Päivä oli tässä vaiheessa tosi aurinkoinen, mut sää muuttui äkkiä sateiseksi. Tän takia ei oikein päästy tekemään mitään. Käytiin vaan chinatownissa syömässä ja tultiin hotellille lepäilemään.

sateinen Chicago

Chinatown

Chinatown

hotellin aula

Myöhemmin Ellen lähti vanhempiensa kanssa illalliselle, ja mä poljin sateen lakattua rantatietä pitkin takaisin Lincoln Parkiin. Reitti kulkee Chicagon ydinkeskustan, Navy Pierin ja North Beachin ohi, ja pimeellä nää kaikki oli ihan uskomattoman näkösiä. Pysähyin monta kertaa matkalla vaan tuijottelemaan maisemia ja jättämään hiljasia hyvästejä tälle upeelle kaupungille. Perille päästyäni mun cs-kämppikset kyseli mitä tehtäisiin illalla. Kerroin niille että oon menossa Floridaan Harry Potter-teemapuistoon ja tästähän pojat innostu. Päädyttiin sit viettämään ilta Harry Potter-leffaa katellen ja suklaatuutteja syöden.

North Beach illalla. Tätä paikkaa on ikävä.

Sunnuntaina meidän päivän ainut ohjelma ennen Ann Arboriin paluuta oli visiitti Willis Toweriin. Haluttiin jo Hennun visiitillä käydä siellä, mutta  hirveiden jonojen takia se jäi silloin väliin. Tällä kertaa odotusaika oli kohtuullinen, joten pääsin viimeinkin unelmoimalleni The Ledge-näköalapaikalle. Willis Tower – joka on ehkä paremmin tunnettu Sears-towerina – on yks maailman korkeimpia rakennuksia, ja sen huipulla sijaitsee näköalatasanne. Yhteen tornin seinään on asennettu neljä lasilaatikkoa, joihin voi astua katselemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Noissa korkeuksissa pelkän lasin päällä seisominen tuntu aika hurjalta. Kun oltiin saatu kuvat otettua, lähdettiin paluumatkalle. (Ellenin vanhemmat ihmetteli matkalla kukkuloiden ja lampaiden puutetta maisemasta.) Oli haikeeta ajella pois Chicagosta tietäen, etten enää vähän ajan päästä asuis vaan 4 tunnin ajomatkan päässä näin upeesta kaupungista.

Sears Tower

tää kaupunki. <3<3<3

pelotti

I'll be back, Chicago !