Veera & The Wolverine State : toukokuuta 2013

maanantai 20. toukokuuta 2013

Day #4: Grand Canyon and the looooong drive

On our fourth morning we woke up bright and early to get going to Grand Canyon and then start the longest drive, around 9 hours, from there to Los Angeles. Our departure from the hostel got a little delayed, because we met too nice people to talk with over breakfast at the hostel. However, after an hour-long drive we arrived at Grand Canyon and spend a few hours walking on the rim, taking pictures and climbing to some stupid places for breathtaking views. Many sights I've seen in my life so far have kinda left me cold, but not Grand Canyon. It was AMAZING.

Neljäntenä aamuna herättiin aikaseen Grand Canyonille lähtemistä varten, ja että saataisiin reissun pisin ajomatka, n. 9 tuntia sieltä Los Angelesiin alotettua aikaseen. Lähteminen hostellilta vähän viivästy kun tavattiin mielenkiintosia tyyppejä aamupalalla. Kuitenkin oltiin ihan hyvissä ajoin Grand Canyonilla reilun tunnin ajomatkan jälkeen. Käveltiin kanjonin reunalla muutama tunti, otettiin kuvia ja kiivettiin hurjiin paikkoihin maisemien perässä. Moni kuuluisa nähtävyys on on jättänyt mut kylmäks, mut ei Grand Canyon. Paikka oli ihan USKOMATON.

Tonne kavuttiin maisemia ihailemaan!

reunalla

selfie reunalta, voin kertoo että VITTU ETTÄ PELOTTI ja jalat täris. mut oli upeeta !!

<3 <3 <3

loppukevennys :- D

Around midday we started the huge drive to LA. For some reason I ended up driving most of the trip, about 8 hours straight. Our car had a cruise controller so it was pretty easy though. Landscape along the way was really beautiful. I'm still taken aback how HUGE America is. We lived on chips during this drive and stopped only couple times along the way.

Puoliltapäivin alotettiin meidän hurja ajomatka LA:han. Jostain syystä mä päädyin ajamaan suurimman osan tästä matkasta, joku 8 tuntia yhteen putkeen. Autossa oli kuitenkin cruise controller (en kuollakseni muista mikä se on suomeks), niin matkanteko oli aika helppoa. Maisemat matkan varrella oli upeita, en vieläkään oikeen osaa käsittää kuin VALTAVA Amerikka on. Elettiin sipseillä tän ajomatkan ajan ja pysähyttiin vaan pari kertaa matkan varrella.

muutama sata mailia myöhemmin...

We finally arrived in LA around 9pm. We drove to Hollywood to meet our couchsurfing host at his workplace and to carpool from there to his place in Santa Monica. Before heading out we got a tour at the studio he works at. We were all super stoked to see places where Leonardo diCaprio had been the previous week and where sounds for Game of Thrones are made. On our way to Santa Monica we stopped to grab dinner at a taco car, which got the seal of approval even from Jessica. In Santa Monica we settled in and went for a little walk in downtown and to see the Pier. The long drive had exhausted us all so that was all the excitement for that night.

Saavuttiin vihdoin Losiin iltayheksän aikaan. Ajettiin Hollywoodiin tapaamaan meidän couchsurfing-isäntä jotta voitais ajella sieltä sit peräkanaa sen kämpälle Santa Monicaan. Ennen kun lähdettiin matkaan, päästiin kierrokselle studiolle missä hän on töissä. Oltiin ihan innoissaan kun päästiin näkemään paikkoja, missä Leonardo diCaprio oli just ollu edellisellä viikolla ja missä tehtiin äänet Game of Thronesiin. Matkalla Santa Monicaan pysähyttiin nappaamaan iltapalaa taco-kärrystä, mikä sai hyväksynnän jopa Jessicalta. Santa Monicassa asetuttiin taloksi ja käytiin pienellä kävelyllä keskustassa ja tsekkaamassa rannan laituri. Pitkän ajomatkan jälkeen oltiin kaikki niin poikki et siinä oli ihan tarpeeks ohjelmaa sille illalle.

Taidekuva Losin valoista by Anais

Leonardo was here

stoked film fanatic

studio where sounds for GoT are made

mm, tacos

only picture I took in Santa Monica that night.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Day #3: Hoover Dam & Flagstaff

On Sunday morning we said goodbye to the Vegas craziness and started our way to our next destination, Flagstaff, in neighboring state Arizona. We got a private ride on the shuttle bus back to the airport to pick up our rental car. We'd booked the car through a third-party-company, which unexpectedly bumped up the insurance costs. Luckily it wasn't bad enough to make us go bankrupt, and to balance it out we got a free GPS on the car. Hertz gave us a fiery red Toyota Corolla as a travel companion. We loaded our stuff in the trunk, drove to the famous Las Vegas sign for tourist pictures and through The Strip for the last time before getting on the highway.

Sunnuntaiaamuna me hyvästeltiin villi Vegas ja alotettiin matka kohti meidän seuraava kohdetta, Flagstaffia naapuriosavaltio Arizonassa. Saatiin privaattikyyti pikkubussissa takasin lentokentälle noutamaan meidän vuokra-autoa. Varattiin meidän auto välikäden kautta, joten jouduttiin maksamaan vakuutuksista vähän odotettua enemmän. Onneks tää ei kuitenkaan vienyt meitä vararikkoon, ja saatiin GPS ilmasiksi autoon. Hertz anto meille tulisen Toyota Corollan matkakumppaniksi. Lastattiin meidän kamat autoon, ajettiin kuuluisalle Las Vegas-kyltille ottamaan turistikuvia ja vielä viimesen kerran The Stripin läpi ennen kun kurvattiin motarille.

hahahahahaha

"official JEVA-picture"

The drive from Vegas to Flagstaff was mostly through desert. Boring, HOT desert. On the way we stopped at Hoover Dam, which is on the border of Nevada and Arizona. It was a pretty cool sight, but after about 15 minutes of appreciation we were done with it and moving on. The drive to Flagstaff was only about 4-5 hours, but it felt looooong and awful. Possibly because we were still exhausted because of Vegas and because we tried to manage on poor man's air conditioning (open windows) to save gas.

Ajomatka Vegasista Flagstaffiin oli lähinnä autiomaan halki. Tylsän, KUUMAN autiomaan halki. Matkan varrella pysähyttiin Hoover-padolla, mikä sijaitsee Nevadan ja Arizonan rajalla. Se oli ihan siisti näky, mut 15 minuutin katselemisen jälkeen oltiin valmiita jatkamaan matkaa. Matka Flagstaffiin kesti vaan 4-5 tuntia, mut se tuntu tuskasen pitkältä. Ehkä sen takia et oltiin edelleen poikki Vegasin takia, ja ehkä siks et yritettiin selvitä köyhän miehen ilmastoinnilla (ikkunat auki) bensan säästämiseks.

Hoover Dam

Since we didn't have male companions on the trip, we decided to make our car
"the boy of the crew" and named it Paolo.

This leg of the trip proved our blind faith in technology. We typed in the address of our hostel, and followed the GPS to a little dirt road in (literally) middle of nowhere somewhere close by Grand Canyon. It guided us to a sketchy little house on a field, and we all were convinced it really was our hostel until this hillbilly lady came out and not so warmly told us we were intruding private property. We took off before she got her shotgun out, relieved that it wasn't our hostel afterall.

Tällä osalla meidän matkaa meidän sokee usko teknologiaan tuli todistettua. Näpyteltiin meidän hostellin osote GPS:sään ja seurailtiin sitä pitkin Arizonan pikkuteitä jossain Grand Canyonin liepeillä. Vihdoin se ohjas meidät pikku talon pihaan keskellä peltoa, ja me oltiin kaikki ihan vakuuttuneita et se tosiaan on meidän hostelli, kunnes talosta ulostautu vihasen olonen heinähattunainen ja kerto että ollaan yksityisalueella. Jatkettiin sukkelaan matkaa ennen kun se ehti kaivaa haulikon esiin, helpottuneina et se ei sittenkään ollut meidän hostelli.

"hostel"

leaving "the hostel"

view from "the hostel"

Flagstaff turned out to be the cutest little town ever when we finally got there. Grand Canyon International hostel where we stayed at was the same, and by far the best hostel where we stayed on the trip. We got there pretty late and were all hungry, so we just went to have dinner (and beer) at a brewery around the corner before going to bed. I gotta say I had the most delicious dessert I've ever had at this little brewery!!

Flagstaff osottautu söpöks pikkukaupungiks kun viimein päästiin perille. Grand Canyon International Hostel oli samaa sarjaa, ja ehottomasti paras kaikista hostelleista missä yövyttiin matkan varrella. Oltiin perillä aika myöhään ja nälkäisinä, joten ei oikeestaan muuta tehty kun käytiin syömässä paikallisessa olutpanimossa nurkan takana hostellilta ennen nukkumaankäymistä. Täytyy sanoa et söin siellä ehkä elämäni herkullisimman jälkkärin!!

Flagstaff

Beaver street brewery

NZ & Malibu

FR & burger

MEX & beer

tiistai 14. toukokuuta 2013

Day #2 The Strip & "The Casino Experience"

On our second day in Vegas we were meant to sleep in and go explore the city. However for some reason two of our team members were up giggling already at 9am. They made this up by getting some Malibu from 7-Eleven for breakfast. After enjoying our classy budget breakfast on the balcony we headed out to sunny Las Vegas.

Toisena päivänä Vegasissa tarkotus oli nukkua pitkään, mut kaks meidän matkaseurueesta oli hereillä kikattamassa jo aamuyheksältä. Nää hyvitti tän hakemalla Malibua huoltsikalta aamupalaks. Nautittiin tasokas ja herkullinen budjettiaamiainen meidän parvekkeella ja lähdettiin matkaan aurinkoiseen Vegasiin.

Malibu breakfast

Our first pit stop was a tattoo parlor right outside our hotel. Me and Ellen got a whim the previous night about getting matching tattoos, and we wanted to check out the pricing of the place. We thought that if we'd get our tat done for under $30 we'd consider. The place named their price at $10 and 5 minutes later I was getting inked up.

Eka pysähdys oli ensimmäinen tatuointiliike meidän hotellilta. Saatiin Ellenin kanssa edellisiltana idea, et mitä jos otettais Vegasin hengessä samistatuoinnit, ja haluttiin ainakin käydä tsekkaamassa hinta. Ajateltiin, et jos alle kolmellakympillä irtoaa niin harkitaan asiaa. Paikka pisti hinnaks kymmenen dollaria, ja viis minuuttia myöhemmin istuinkin sit kinttu ojossa tatskattavana.

the making of

jänskätti

end result

After getting tattooed we walked around The Strip. And walked. And walked. And walked some more. And some more. And more. By the time we WALKED back to our hotel we were absolutely exhausted. All of us wanted to have quick nap before heading to the casinos, so we all laid down for a bit. When we woke up, it was past midnight, and we were still exhausted. Sticking to our original plan for the night we dragged ourselves (WALKING) to the nearest hotel/casino Stratosphere. None of us had enough energy to really gamble, but we had goofing around with the slot machines.

Tatuoimisoperaation jälkeen käveltiin ympäriinsä The Stripillä. Ja käveltiin vähän lisää. Ja lisää. Ja vielä vähän päälle. Siihen mennessä kun päästiin KÄVELLEN takasin hotellille, oltiin kaikki aivan poikki. Haluttiin ottaa pikku päikkärit ennen kasinolle lähtemistä, joten pistettiin kaikki pitkäkseen hetkeksi. Kun tästä heräiltiin, olikin kello jo yli puolen yön ja oltiin edelleen ihan kuolleita. Kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan raahattiin itsemme lähimmälle kasinolle, The Stratosphereen. KÄVELLEN. Kellään meistä ei ollut energiaa varsinaiseen uhkapelaamiseen, mut pelleiltiin erilaisten kolikkoautomaattien kanssa.