Traverse City

Keskiviikkoiltapäivänä lähdettiin siis pohjois-Michiganiin Traverse Cityyn, tai oikeastaan Jenin äidin mökille kaupungin lähelle. Meidän isukki on aina kauhistellut perheen naisten pakkaamien tavaroiden määrää reissuun kun reissuun, mut voin kertoa et Siekkelin naisten matkatavarat ei vedä lähellekään vertoja siihen määrään tavaraa mitä me sullottiin Jenin autoon viikonloppua varten. Matka mökille kestää kuulemma yleensä kolme ja puol tuntia, mut meidän menomatka venyi yli neljään tuntiin liikenteen takia. Moottoritiet oli paikoitellen ihan tukossa, kun kaikki oli samaan aikaan matkalla kiitospäivän viettoon. Yks hidaste oli kyllä karhukolari, hui. Joku oli täräyttänyt mustakarhuun, ja karhun ruho oli vielä keskellä tietä lojumassa kun me ajettiin ohi. En oo koskaan nänhy karhua niin läheltä, vaikkakin tää yksilö oli kuollut. Kun saavuttiin perille mökille, Jennifer esitteli pikaisesti paikat joita riitti kolmessa kerroksessa. Mulla oli ihan oma makkari ja kylppäri varattuna ja pian saapumisen jälkeen kömmin tyytyväisenä nukkumaan.

Duck Lake

Ready to go 

Torstai oli sitten virallinen Kiitospäivä, mikä mun osalta alkoi kun Jennifer tuli herättämään mut yheksän jälkeen katsomaan Macy's-tavaratalon kiitospäiväparaatia. Paraati tapahtuu New Yorkissa, ja kuvataan telkkariin kaikkien katsottavaksi. Paraatin katsominen kiitospäivänä on ilmeisesti vähän sama juttu kun Joulupukin kuuma linja meillä jouluna. Käytiin aamupäivästä poikien kanssa vähän ulkoilemassa ja avustin Jeniä kiitospäiväaterian teossa kykyjeni mukaan (kuorin perunat). Iltapäivällä istuttiin kaikki ruokapöydän ääreen nauttimaan ateriasta. Meidän kiitospäivän menuun kuului tietty kalkkuna ja sen lisäksi perunamuusia, vihreistä pavuista tehtyä pataa, kalkkunantäytettä ja karpalohilloa. Ennen syömisurakan alottamista kerrottiin kaikki, mistä ollaan kiitollisia. Dayton oli tietenkin kiitollinen puimureista. Koska tää saattaa olla mun ensimmäinen ja viimenen kiitospäivä, söin herkkuja halkeamispisteeseen ja vielä vähän lisää. Piti odotella iltaan asti, että mahaan tuli tilaa jälkkärille eli kurpitsapiirakalle. Illallisen jälkeen päivä meni kaikkien osalta lähinnä ähkystä toipumiseen.

Lake house

Turkeyy

Perjantaiaamuna lähdettiin puolentoista tunnin päähän Boyne Cityyn ottamaan valokuvat perheestä. Sama valokuvaaja on ottanut perheestä kaikki aiemmat kuvat jotka on superhienoja joten olin innoissani et mäkin saan itestäni niin hienoja kuvia muistoksi tästä vuodesta. Valokuvaajalla oli pikkunen studio 1900-luvun alussa rakennetun talon yläkerrassa. Otettiin pari kuvaa missä on koko perhe ja minä, ja sit yks kuva missä on vaan minä ja pojat. Odotan innolla, että saan nähdä kuvat valmiina. Ajettiin takasin mökille pitkin pohjois-Michiganin peräkylien ja pikkukaupunkien läpi, ja niitä katellessa olin hyvin kiitollinen et asun Ann Arborissa enkä missään siellä. Pysähdyttiin Bellairessa lounaalle Short's Breweryyn ja tilasin herkullisen kanawrapin lisäksi herkullista pistaasi-kerma-olutta. Täällä on kaiken maailman erilaisia oluita mut toi oli kyl yks parhaista tähän mennessä. Lounaan jälkeen jatkettiin matkaa takaisin mökille, ja illemmalla Jenin ja Patin ystäväpariskunta Kevin ja Emily tuli kanssa mökille meidän kanssa. Kun lapset oli saatu unten maille, pelattiin korttia ja juotiin jokunen puteli viintä. Opetin amerikkalaiset pelaamaan paskahousua ja ne puolestaan opetti mut pelaamaan bullshittia. Lätkittiin korttia aamuyön puolelle ja yönälässä syötiin melkein kaikki kiitospäiväaterian tähteet. 

Duck Lake again

Lauantaina aamupäivästä jätettiin isompi ja pienempi miesväki keskenään mökille ja lähdettiin Jenin ja Emilyn kanssa Traverse Cityyn. Alotettiin lounaalla keskustassa ja sen jälkeen kierreltiin vähän kaupoilla shoppailemassa. Traverse Cityn keskusta on kyllä tosi kuollut verrattuna Ann Arboriin, mutta se onkin yliopistokaupunki kun taas Traverse ennemminkin eläköitymispaikka ja kesäkaupunki. Keskustan putiikit ei oikein sopinut mun budjetille, joten mulle ei tarttunut mukaan juuri mitään. Poikettiin johonkin pubiin keskustassa kurkkaamaan University of Michigan vs. Ohio State futispelin viime minuutit, jotka ei tietenkään menny U of M:n kannalta toivotulla tavalla. Oman joukkueen tappiosta surullisina talsittiin autolle ja ajettiin takaisin mökille. Illalla mä jäin vuorostani mökille lapsenvahdiksi ja pariskunnat lähti Traverse Cityyn illalliselle ja vähän humputtelemaan. Kateltiin poikien kanssa vähän Tinttiä ja sit passitin ne nukkumaan, et oli suht helppo nannykeikka.

Perjantaina satoi ensilumi!

 Sunnuntaina kasattiin kimpsut ja kampsut kasaan, siivottiin mökki ja lähettiin paluumatkalle puolenpäivän jälkeen. Mun matka meni mukavasti poikien kanssa torkkuessa takapenkillä. Matkalla pysähyttiin Frankenmuthissa, joka on alunperin saksalaisten asuttama kaupunki jossain keskivaiheilla lapasta. Kaupunki yrittää edelleen näyttää saksalaiselta, ja sieltä löytyy maan suurin joulukauppa jossa kuulemma on osastot jokaiselle maailman eri osalle. En päässyt tarkistamaan josko sieltä ois oikeesti löytyny jotain Suomalaista joulukrääsä, mut päivällinen Bavarian Innissä korjas tilanteen. Viereisessä pöydässä istui seurue, joka juhli ilmeisesti porukan isovanhempien 53-vuotis hääpäivää. Ravintolasta lähtiessä Dayton näki parkkipaikalla olevan hevoskärryn ja innostui asiasta niin kovasti, että pakkohan sitä oli sit lähteä hevoskärryajelulle. Neljälläkympillä päästiin viidestään parinkymmenen minuutin kierrokselle ympäri kaupunkia. Täytyy sanoa, että Suomen hirveimmätkin jouluvaloviritelmät kalpenee amerikkalaisille tovereilleen. Etenkin Frankenmuthissa oli vaikka minkälaista viritelmää, sillä paikka on Michiganin "joulukaupunki". Heppa-ajelun jälkeen köröteltiin vielä tunnin verran kotiin ja olin hyvin onnellinen nähdessäni Ann Arborin pitkästä aikaa.

Miscellanious

 Kaikista mun hyvistä aikeista huolimatta oon tosi laiska päivittämään tätä blogia. Nyt oon kyllä ollut isäntäperheen kanssa mökillä Traverse Cityssä ILMAN TIETOKONETTA ja koittanut hoidella juttuja jotta pääsen kouluun täällä ens lukukaudella, niin annettakoon se mulle anteeksi. Koitan tässä nyt muistella tapahtumia toissaviikolta parhaani mukaan.

Keskiviikko meni kotona lorviessa, joten siitä ei sen enempää. Torstaina töiden jälkeen läksin hoitamaan vähän asioita. Sain vähän aikaa sitten vihdoin avattua mun amerikkalaisen pankkitilin, ja sain verkkopankkitunnukset siihen. Unohin kuitenkin jo suunnilleen kotimatkalla mun käyttäjätunnuksen (en tiedä miten on mahollista jos muistan varmaan hautaan asti mun suomalaisen tilin tunnuksen mikä on pelkkä litania numeroita?!), joten alotin mun reissun käymällä pankissa kyselemässä sen perään. Asia selvisi henkkareita näyttämällä, ja pääsin jatkamaan matkaani kirjastoon kirjastokorttia hankkimaan. Ajattelin, että poikkeisin kirjaston lähimpään toimipisteeseen keskustaan ajamisen sijaan että säästäisin aikaa. Ajoin kuitenkin ohi oikeesta risteyksestä ja jouduin seisomaan ruuhkassa ikuisuuden et pääsen takasinpäin. Et se siitä hienosta ajatuksesta säästää aikaa. Kirjastokortti vaati yhen lapun täyttämisen, ja nyt voin hankkia itelleni muuta lukemista kun 50 Shades of Grey, woo!

Ajoin kotiin syömään, enkä sit paljoo muuta ehtinykkään kun The Crew tuli noutamaan mut keskustaan. Jessi oli lähössä perheensä kanssa Thanksgivingin viettoon Nebraskaan niin mentiin Ashleysiin jäähyväisille. Vaikka olin just syöny kotosalla, sorruin tilaamaan vielä burgerin ja Coronan iltapalaksi. Näin niitä lisäkiloja kertyy. Oltiin ihan koomaväsyneitä ja kikatettiin ihan hulluna kaikille tyhmille jutuille, ohhoh. 11 aikaan Ellen ajoi meidät takasin Polo Fieldsiin, toivotettiin Jessille hyvät kiitospäivät ja painuttiin koteihimme nukkumaan.

mmm food

Perjantaina mentiin poikien kanssa aamupäivällä voimistelusalin avoimelle tunnille. Käytännössä jumppasalin kaikki patjat, trampoliinit yms on siis tunnin ajan kaikkien vapaassa käytössä ja leikittävissä. Mun riiviöistä pienempi ei ollu ihan parhaalla käytöksellään, ja voin kertoo et ei oo helppoo pitää silmällä kahta supervilkasta lasta useemman kymmenen muun mukulan joukossa. Olin hyvin uupunut nanny kun lähettiin takas kotia kohti. Ajoin huvikseen maisemareittiä keskustan kautta takasin, ja löysin varmaan joku 100 paikkaa matkan varrelta missä ois kiva käydä. Loppu työpäivä sujui ihan mukavan rauhallisesti. 

riiviöiden päivän look: samanlaiset vaatteet jotta tunnistaa omiksi 

Illalla Anais sai mut suostuteltua lähtemään tsekkaamaan uusimman Twilight-leffan. Teatterissa, johon mentiin oli varmaan 20 salia ja Twilightkin pyöri puolen tunnin välein. Tultiin paikalle aika viimesillä minuuteilla, ja suunnattiin viimesille vapaille vierekkäisille paikoille - ja sattumalta meidän edessä istu au pairit Jessica ja Jenyffer. Hassua miten pieni tääkin paikka välillä on. Juoruiltiin niitä näitä ennen leffan alkua ja mä hörpin cherry-pepsiä. Leffa itessään oli niin huono, että se lipsahti komedian puolelle. Yleisö repes useemman kerran ääneen ylikorneille reploille, ja loppuratkaisu oli kerrassaan hulvattoman halpa. Leffan jälkeen ajettiin keskustaan ajatuksena käydä jossain yksillä ennen nukkumaanmenoa, mut meiltä loppu voimat jo sandwich bariin. Käytiin kampuksella kuvaamassa itsemme hienon taideteoksen kanssa, hypättiin autoon ja ajettiin kotiin nukkumaan.

Meitsi ja mystinen pyörivä kuutio

Olin lupautunut lauantaina vahtimaan Daytonia ja Lachlania aamusta iltapäivään, jotta Jen ja Pat vois mennä tailgate-kemuihin stadionille. Onneks ei edellisiltana tullut oltua ulkona sen myöhempään, niin jaksoikin ihan mukavasti hölmöillä poikien kanssa. Parhaimpia osia tässä nannykeikassa oli, että sain ajaa Jenin autoa keskustaan ja takasin, hehe. Kun vanhemmat palasi juhlistaan kotiin, mä painuin suihkuun ja aloin valmistautua omiini. Anaisin kanssa oltiin puhuttu edellispäivänä, että voitaisiin olla oikein hienoja ja pistää mekot ja korkkarit päälle. Mä en tuonut Suomesta yksiäkään korkkareita mukanani, joten suihkunraikkaana kävin nappaamassa Anaisin kyytiin ja suunnattiin ostarille kenkäostoksille. Ellen taas tarvitsi mekon itselleen, joten tavattiin kaikki siellä. Löysin aivan ihanat kiilakorkoset korkkarit ensimmäisestä kaupasta johon astuin sisään. Oisin voinu ostaa kyseisestä kaupasta kaiken, mut tärkeä säästökohde mielessä pysyin lujana. Ostarilta ajettiin peräkanaa lähikauppaan alkoholiostoksille ja siitä taas jatkettiin meille. 

Vähän tailgating-väkeä

My new babies <3

Puol yheltätoista, kun oltiin saatu naamat maalattua ja vaatekriisit selätettyä soitettiin taksi ja lähettiin keskustaan. Meillä oli tarkotuksena mennä tarkastamaan Rick's-niminen baari, jossa ei aiemmin olla oltu. Kun saavuttiin perille, meitä odotti iloinen yllätys: puolen korttelin mittanen jono! Täristiin siinä suunnilleen tunti ennen kun päästiin sisälle, mut onneks jonossa oli mukavia ihmisiä juttuseurana. Paikka itsessään oli suuri pettymys, pelkkä iso tanssilattia ja baaritiski joten ei viihdytty kauaa vaan siirryttiin meidän kantapaikkaan Rushiin (josta oltiin vannottu pysyvämme kaukana). Armottoman joraamisen jälkeen käytiin vielä pizzalla ja sit palattiin kimppataksilla kotiin. Olin niin väsy kotiintullessa etten muuta jaksanu kun ottaa piilarit pois ja rojahtaa sänkyyn nukkumaan.

Pakollinen "nyt otetaan kuva meistä"-otos

Sunnuntaiaamuna heräsin ekan kerran siihen, kun Dayton tuli mun huoneeseen kaheksan jälkeen esittelemään ilmapalloja. Onneks Jen tuli heti perässä ja hätyytti D:n pois, ja pääsin jatkamaan unia. Lopulta heräsin kuitenkin, kun Ell soitti kymmenen jälkeen että tulee käymään ja hakemaan tavaransa jotka unohti mun luokse. Tässä vaiheessa olin jo tarpeeks hereillä tajutakseni, että mulla on edelleen takki päällä ja toinen kenkäkin jalassa. No eipä ollu ainakaan kylmä nukkua, toisin kun yleensä täällä kellarissa. Kun Ell saapui paikalle ja mä olin saanut itteni ihmisen näköiseksi, päätettiin lähteä krapularuualle jonnekin. Saatiin Jenniferiltä vinkki, että korealainen Bi Bim Bop sisältää hiilareita, rasvaa ja proteiinia just oikeessa suhteessa krapulan helpotukseen, joten suunnattiin keskustaan Kerrytowniin etsimään korealaista ravintolaa. Kerrytown on pieni "ostari" täynnä erilaisia putiikkeja ja pikku ravintoloita samannimisessa kaupunginosassa, joten löydettiin ruokapaikka sen suuremmitta ongelmitta. Kun istuttiin Ellenin kanssa syömässä, putkahti Anais paikalle sattumalta hostdadinsa ja -lapsensa kanssa. Jo toinen kerta tällä viikolla kun törmäsin tuttuihin sattumalta. Syömisen jälkeen Ellen heitti mut kotiin, ja juttelin porukoiden (<3) kanssa skypessä jokusen aikaa ennen kuin Anais vuorostaan tuli hakemaan unohtamansa tavarat mun luota. Istuttiin jonkun aikaa juttelemassa mun huoneessa, kunnes Anaisin piti lähteä kiitospäiväillalliselle isäntäperheensä luokse.

Mun herätyskello

Mäkin lähdin illemalla oman isäntäperheeni kanssa Jenin enon luokse illalliselle. Pakkauduttiin koko kööri autoon (mä mukavasti takapenkille poikien turvaistuinten väliin) ja ajettiin parinkymmenen minuutin päähän kohteeseen. Jenin enolla ja hänen vaimollaan on 3 lasta, jotka on 24, 21 ja 16. Vanhimmat siskokset opiskelevat muualla, mut tapasin sisaruksista nuorimman, joka käy vielä high schoolia täällä. Syötiin pastaa tomaattikastikkeella ja illallisen jälkeen eno sytytti takkaan tulet ja istuttiin sen äärellä juttelemassa. Perheellä on maailman sulosin koira, Elvis, joka on beaglen ja pitbullin risteytys. Eno toi koiran sisälle poikien rapsuteltavaks ja munkin oli tietty päästävä hellimään sitä. Elvis oli niin innoissaan mun rakkaudesta että melkein kiipes syliin ja laski intopissit mun jaloille. Nice. Itteäni tilanne lähinnä nauratti (eikä vahinko ollu onneks kun muutaman pisaran suuruinen), mut Dayton 5 v veti herneet nenään Elvikselle mun puolesta ja komens sitä: "Naughty boy Elvis! Don't you ever EVER pee on Veera again!" Ei kauaa tän pissaepisodin jälkeen pakkauduttiin takasin autoon ja ajettiin kotiin ja mä painuin kuolemanväsyneenä suoraan sänkyyn.

Maanantain duunipäivä meni superlepposasti hyvien yöunien ansiosta. Oon säästellyt rahaa jonkun aikaa, jotta pääsisin lähtemään tyttöjen kanssa New Yorkiin uudeksi vuodeksi.  Maanantai on mun palkkapäivä, ja tän tilin jälkeen mulla oli vihdoin tarpeeks rahaa kasassa! Koska saan mun palkan toistaiseksi käteisenä, suuntasin töitten jälkeen pankkiin tallettamaan rahat mun tilille. Kun olin ovensuussa laittamassa kenkiä jalkaan, Dayton tuli kysymään josko vois tulla mukaan eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, niin se hyppäs sitten kyytiin kanssa. Täällä talletuksen voi hoitaa työntämällä käteisen ottomaattiin, joten ajettiin lähimmän vastaavan luokse ihan vähän matkan päähän. Mulla oli hillitön nippu 1 dollarin seteleitä, joita tomaatti ei kurttuisuuden takia huolinut vaikka kuinka monta kertaa niitä yritin sinne työntää. Jupisin jotain itsekseni asiaan hieman kyrpiintyneenä ja Dayton takapenkillä alko yhtäkkiä huutaa myötätuntosesti  "GOD SHIT, GOD SHIT". Mun piti hetken kasata itteäni ennen kun pystyin naurulta ojentamaan sitä kielenkäytöstä. Mulla on nähtävästi hyvä vaikutus mun lapsiin. Sain suurimman osan mun käteisvaroista talletettua, minkä jälkeen ajettiin tien toiselle puolelle 24h superhypermarkettiin ostamaan jäätelöä mun kurttusilla dollarin seteleillä.

I will be there again soon !!

Kotiin palatessa tsekkasin heti lennot, jotka olin aikonut varata Nykiin. Harmikseni multa jäi puuttumaan hinnasta just kurttusten setelien verran, joten uus pankkireissu olis eessä seuraavana päivänä kun itse konttori ois auki ja hermoilin että lentolippujen hinnat ehtis taas nousta yön yli. Pat pelasti mut kuitenkin tältä ja makso mun liput, mistä olin superhyperkiitollinen  (tosin nyt en saa palkkaa pariin viikkoon, heh heh). Laitoin heti riemuviestit Jessille ja Anaisille, että pääsen mukaan remmiin New Years Eve humuihin Nykiin. Lennetään kaupunkiin 30.12 ja takasin Michiganiin 2.1. ja meillä on hotelli ihan Times Squaren kupeessa. EN MALTA ODOTTAA !!!

Tiistaiaamusin oon vien aina Lachlanin baby schooliin ja sen jälkeen hengaillaan Daytonin kanssa kahestaan, kunnes sen on aika lähteä koulua kohti. Nyt väsättiin D:lle uus hiustyyli, mikä riemastutti sitä aivan suunnattomasti. Otin muutaman kuvan tästä "waterfountain"-lookista ja näytettyäni ne Jenille Daytonille varattiin aika tukanleikkuuseen, hehe. Tiistai-illaksi koitettiin järjestää jonkunnäköistä jäähyväisillallista ennen kun hajaannutaan eri teille Thanksgivingin viettoon, mutta Jessi oli lähtenyt jo edellisviikolla ja Anais pakkasi öistä Montrealin lentoaan varten, joten oltiin Ellenin kanssa kahden liikenteessä. Ellen tuli hakemaan mut kotoa ja ekaks suunnattiin Briarwood Mallille, koska mun piti ostaa itelleni vaatteet perhevalokuvia varten, jotka otettaisiin viikonlopun aikana perheen kiitospäiväreissun aikana. Kaikki pukeutuisi kuviin saman teeman mukaan, ja mä tarvisin sitä varten siniset farkut ja harmaan paidan itelleni. Mun kaikissa farkuissa kun on reikiä niin Jen ei kelpuuttanut niitä jostain kumman syystä... Kivuttomasti ekasta kaupasta löysin perussiniset pillifarkut ja kivan harmaan paidan halvalla, ja mikä parasta size 0 farkut sopi mulle mainiosti joten en ookkaan ehkä lihonu niin paljoa! Jee!

"My hair is like a... water fountain!"

Ostarin jälkeen mulla oli jano ja Ellenillä nälkä joten päädyttiin (taas) Bar Louieen dollarin burgereille (uskokaa tai älkää mä en syöny mitään!). Se siitä hienosta ideasta. Mut Ellenin kanssa on aina hauskaa jutella paikasta riippumatta. Se on jännä miten voi olla toiselta puolelta maailmaa mut silti niin samoilla fiiliksillä täällä. Ajateltiin mennä vielä Main Streetin irkkubaariin yksille ennen kotiinlähtöä, mut paikka oli jokseenkin kuollut (ja siellä hais pahalle) joten mentiinkin Ally Bariin sivistyneille viinilasillisille. Ellen ajoi mut Alleysta kotiin Polo Fieldsiin ja toivotettiin toisillemme hyvät yöt ja Thanksgivingit ja lähdettiin eri teille piiitkäksi aikaa. Yhyy. 

"Veera, why are we doing this?"

Keskiviikkona Daytonilla oli vapaata koulusta kiitospäivän takia ja sää oli vuodenaikaan nähden lämmin, joten duunipäivä meni todella leppoisasti ulkoillessa. Käytiin kävelyllä ja Daytonin kanssa pyöräilemässä, ja Lachlanin vedellessä päiväunia pidettiin jäätelöpiknik terasilla. Dayton kysy hämmästyneenä et miks tehdään jotain semmosta, mut mun vaan teki mieli jäätelöä ja aurinko paisto, joten why not? Kun Jen ja Pat sai päivän työnsä pulkkaan, kasattiin tavarat ja pakattiin ne autoon ja alettiin tehdä lähtöä Traverse Cityyn pohjois-Michiganiin kiitospäivän viettoon. Jenniferin äiti omistaa sieltä kesämökin Duck Lake-järven rannalta ja meillä oli aikeissa viettää siellä kiitospäivää keskiviikosta sunnuntaihin. Tästä reissusta saatte lukea lisää Veera & Wolverine Staten seuraavassa numerossa. 

Good Times

Tässä edellispäivityksessä mainitsemaani rooibosteetä siemaillessa ajattelin, että voisin yrittää olla sanani mittainen (nykyisin myös levyinen) nainen ja saattaa blogini ajan tasalle. Vihdoin on jotain muuta kirjotettavaa kun Halloween-juttuja! Vaikka juhlan kaikki synkät ja pelottavat jutut vetookin muhun, alko kuukauden mittanen hehkutus jo tulla korvista ulos. Ja ne karkit. 

Mun kahvimuki!

Tän romaanin alotan viime viikon maanantaista. Siitä päivästä ei onneks oo kamalan paljon kerrottavaa. Maanantaiksi työpäivä oli mukava, ja illan vietin vaan kotosalla. Ehkä väsytti vielä viikonlopun jäljiltä. Tiistaina olikin sitten vaalipäivä, Election Day, jolloin maan presidentiksi onneksi valittiin taas Barack Obama. Jenkkien vaalipäivä on huomattavasti suurempi härdelli kuin Suomen vastaava: kouluja oli suljettuna ja jokaisesta mediasta tuli pelkkiä vaaliuutisia. Täällä on ihmisillä ollut kyllä jo siitä asti kun tulin erilaisia kylttejä pihalla tai tarroja auton takapuskurissa kertomassa kumman ehdokkaan puolella ollaan. Demokraatit vei suurimman osan äänistä Michiganissa, joten nää tarrat ja kyltit täällä on tietty Obaman puolella. Mullakin on oma Obama-kahvimuki, jonka sain muutama viikko sitten mun isäntäperheeltä Washingtonin tuliaisena. Itse en vaalihässäkkää oikein päässyt todistamaan, muuten kuin ekstratöiden merkeissä: tietenkin myös Daytonin koulu oli suljettu vaalien takia. Ajettiin Daytonin kanssa huvikseen keskustaan (lue: en muistanut että muutkin paikat on kiinni - turha reissu) ja paluumatkalla käytiin ruokaostoksilla. Mun oli tarkotus ostaa vaan jogurttia ja marjoja omaa aamupalaa ajatellen, mut Dayton sai ylipuhuttua ensin tsekkaamaan leluhyllyt joululahjatoiveiden merkeissä ja ostamaan suklaa-kaurapuuroa, sateenkaarenvärisiä muroja yms. herkkuja. Koska oon itekkin toivoton makean (kaiken ruoan) suhteen, viimesenä mukaan tarttu vielä suklaadonitsit. Illalla seurailin ääntenlaskua omasta sängystä käsin. 15 yli 11 aikaan ääniä oli laskettu sen verran, että Obaman jatko varmistui. Sammutin telkkarin ja kävin hyvin mielin nukkumaan.

Dayton miettii mitä toivois joulupukilta

Keskiviikkona duunipäivä meni ihan mukavasti. Päivän puheenaihe oli tietenkin vaalit, joiden tulokseen suurin osa - mukaanlukien mun isäntäperhe - oli tyytyväinen. Eriäviä mielipiteitäkin kuulin kyllä, mut vaan rikkaampien amerikkalaisten puolesta. Niitä vaan vituttaa että Obama aikoo verottaa niitä lisää. Illalla kävin moikkaamassa kaveria, joka palasi yllättäen pidemmältä reissulta kaupunkiin. Kun ajelin pimeellä (täällä tulee muuten kanssa pimeä jo ihan törkeen aikasin!) takasinpäin, meinasin täräyttää peuraan tässä naapurustossa. Niitä elelee pieni lauma täällä. Ne on monet kerrat jolkotellu meidän takapihan poikki kun ollaan oltu poikien kanssa aamupalalla, mut nyt kolme niistä päätti ajoittaa niiden iltakävelyn just siihen ajankohtaan kun mä pilkkopimeessä - koska meidän naapurustossa ei jostain typerästä syystä oo katuvaloja - ajelin kotia kohti. Onneks täällä on nopeusrajotus vaan 25mph ja mulla on salamannopeat refleksit, joten selvisin vaan kunnon säikähyksellä. Perkeleen peurat. 

Torstai on ehkä mun lemppari työpäivistä, koska silloin mun ei tarvitse hoppuilla mihinkään. Aamulla vien Lachlanin "baby schooliin", minkä jälkeen oon Daytonin kanssa kahestaan kunnes se lähtee puol 12 aikaan eskariin. Sit mulla on ruhtinaallinen 45 minuuttia tyhjäntoimitusaikaa ennen kun haen Lachlanin takasin kotiin. Tietty käytin tän ajan lempiasiaani: syömiseen. Illemmalla töitten jälkeen lähdettiin mun ranskalaisen kaksosen kanssa keskustaan kahville. Meillä oli viel sattumalta extra-tekstiilikaksosvaatetus: samanlainen takki, farkkupaitis ja ruskee pikkulaukku. Mulla on missiona tilata aina joku erilainen kahvi, joten tällä kertaa Biggby's Coffeessa otin piparminttu-latten - kermavaahdolla tietty. Juteltiin aikamme, mut sit alko väsymys painaa sen verran että palattiin kotiin nukkumaan. Tultaisiin nimittäin tarvitsemaan voimia viikonloppuna, sillä tällä kertaa Jessicalla oli talo tyhjillään.

Charlie & Dayton having breakfast

Perjantaina Daytonilla ei yleensä oo koulua, vaan molemmat pojat on koko päivän kotona. Mut koska Election Day oli vapaapäivä, tänä perjantaina Daytonilla oli koulua - tosin pyjamapartyjen merkeissä. Kyllä Dayton näytti aika huvittavalta kun viiletti menemään tuolla pihalla yökkäreissä. Pat puhalsi jokunen viikko sitten kaikki lehdet meidän takapihalta yhteen isoon kasaan, mistä pojat repii valtavasti riemua. Niitten lempileikki on tietty sellanen, että mä ensin jahtaan niitä ympäri pihaa, sit nappaan kiinni ja kannan takas lehtikasalle ja lopuks heitän takasin sinne. Kyl haba kasvaa. Duunipäivän jälkeen olin varannut ajan tukan värjäykseen. Koin hirveen karvanlähtöajan just kun tulin tänne (=tukka tippu päästä), joten en halunnu rääkätä mun tukkaa värjäämällä sen ite. Jennifer vei mut mun ekalla viikolla täällä tukanvärjäykseen Aveda-kampaamoon, joka käyttää vaan luonnonmukaisia, hellävaraisia tuotteita. Itse kampaamo on aika hintava, mut varasin itelleni ajan Aveda-Institutesta joka on siis saman firman parturikoulu. Mun kampaaja oli supermukava, mut hinta oli kuitenkin sen verran paljon et tuskin toiste tulee mentyä.

Lachlan in the leafpile

Kun pääsin vihdoin kampaamosta, ajoin vakkari Liqueur-storen kautta kotiin. Vaihdoin pikapikaa vaatteet, kävin nappaamassa Anaisin kyytiin ja ajoin toiselle puolelle naapurustoa Jessican luokse. Jessica ja Ellen oli jo aloittaneet valmistautumisen iltaa varten. Tällä kertaa siemailtiin vaan sivistyneesti viiniä. Ja vähän rommia. 11 aikaan tilattiin taksi keskustaan ja matkalla kävi kyllä (taas) sääliksi kuskia kun joutu kuuntelemaan meidän juttuja. Mentiin jo ehkä vakkari-tanssipaikaksi muodostuneeseen Rushiin, josta kuitenkin vaihdettiin Habanaan jossain vaiheessa. Yllättäen törmättiin Habanassa muutamaan muuhun au pairiin! Jorailtiin niitten kanssa hetki, mut paikka oli muuten sen verran syvältä että päätettiin vielä illan viime hetkillä palata Rushiin. Siellä tavattiin vielä pari au pairia lisää - meitä on täällä yllättävän paljon näköjään. Pilkun jälkeen otettiin taksi Jessican luokse, jonne jäätiin kaikki yökylään.

The Crew + random au pairs

Aamulla rapelon erinäisistä asteista kärsiessämme siivottiin talosta eilisillan jäljet ja kaunistauduttiin sen verran, että kehdattiin lähteä keskustaan syömään. Jessica jäi kotiin, mut me Ellenin ja Anaisin kanssa mentiin Buffalo Wild Wingsiin Ellenin himoitsemien chicken wingsien perässä. Ite otin jonkun wrapin ranskalaisten kanssa. Ei kovin montaa sanaa vaihettu aterian aikana kun kaikki vaan nälkäsinä ahmi luolamiestyyliin ruokansa. Ravintola oli melko täynnä, ja sisustettu kaikenmaailman futis-krääsällä ja seinillä oli "muutama" telkkari josta porukka seurasi meneillään olevaa Michigan Universityn peliä. Itse kun en lajista juuri mitään ymmärrä tuli pari kertaa säikähettyä kun porukka ympärillä alko yhtäkkiä hurrata kotijoukkueen viedessä. Kun olin saanut mahan täyteen ihanaa rasvaista rapeloruokaa, iski tajuton väsymys. Pudotettiin Anais keskustaan ja ajettiin Ellenin kanssa takasin Polo Fieldsiin. Kotiin päästyä vastustin houkutusta mennä päiväunille ja painuin suihkuun. Hitaasti mutta varmasti aloin taas valmistautua lähtemään jonnekin illalla. 

Buffalo Wild Wings

Kun vihdoin muutaman tunnin lorvimisen jälkeen sain itteni valmiiksi, hurautin taas Jessican luokse. Jess ja Ell röhnötti pimeessä olkkarissa kattomassa Breakfast at Tiffany's-leffaa, mistä ehin ite nähdä vaan loppupuoliskon. Sen perusteella täytyy kyllä ehottomasti kattoa koko leffa joskus! Leffan jälkeen Anaiskin saapui paikalle. Vähän illemmalla Ellen ajoi meidät keskustaan, ja mentiin Alley Bariin miittamaan tuttuja. Porukka kuitenkin lähti eri teille, mut vaihdettiin baaria Ashley'siin missä yhdistyttiin jälleen. Juotiin yhdet Ashley'sissä ja sen jälkeen ei oikeen tiedetty, lähtiskö kotiin vai vielä tsekkaamaan joku paikka. Päädyttiin kävelemään autolle päin ja harkitsemaan jotain paikkaa samalta suunnalta. Tällä kävelyreissulla törmättiin mun isäntävanhempiin, jotka oli myös ollu humputtelemassa. Jen suositteli kovasti menemään baariin josta ne oli just Patin kanssa tullut, mut me päädyttiin kuitenkin palaamaan kotiin. 

Me & my twin

 Sunnuntain rapeloaamiaisena oli pekonia ja french toastia ja ruokajuomana Michigan Cherry-kahvia. Kirsikkaa kasvaa paljon tässä osavaltiossa, joten täällä saa sinappia myöten kaikkea kirsikanmakuisena. Ruokalevon jälkeen hipsin kotiin. Sunnuntai oli Suomen isänpäivä, joten rimpautin Skypellä kotiin ja toivottelin hyvät isänpäivät,. Taidettiin jutella porukoiden kanssa puolisentoista tuntia. Skypeilyn jälkeen painuin suihkuun raikastumaan. Kotosalla lorviessani Jessica, Anais ja Ellen oli kokoontuneet keskustan kirjastoon suunnittelemaan ensi kevään Kalifornian festari/road trip-matkaa. Kun tytöt sai suunnitelman purkkiin, tavattiin vielä Jessin ja Anaisin kanssa läheisessä Burger Kingissä illallisen merkeissä ja puhuttiin reissusta vähän lisää. Se tulee vaatimaan paljon säästämistä, mut tulee kyllä olemaan joka pennin arvonen for sure! Kerron tästä lisää myöhemmin ;) Ihan kun pekoniaamiainen ja Burger King-illallinen ei ois ollu tarpeeks, poikettiin vielä tien toiselle puolelle supermarkettiin ennen kotiinpaluuta ja mun oli tietty pakko (koska olin sunnuntaimasentunu) ostaa vielä purkillinen Ben & Jerry'siä iltapalaks. 

Maanantain duunipäivä meni aika lepposasti. Jennifer oli kotosalla, joten oli kivaa kun oli aikuista juttuseuraa. Poikien kanssa on tietty aina vähän hankalampaa kun on useempi aikuinen paikalla, mut en enää ujostele niin paljoa käskyttää niitä vanhempien edessä (hehe) kun alussa niin ei pahemmin haitannut. Daytonilla on jo jonkun aikaa ollut heiluva hammas, ja maanantaina oli vihdoin suuri päivä - ensimmäinen hammas irtosi vihdoin! Kouluun lähtiessä se oli vielä suussa, mut kun iltapäivällä menin sitä vastaan bussille ensimmäiset sanat oli: "Look Veera! I lost my tooth!" ja hammasrivistössä reikä. Tiistaina Dayton ihaili hampaan jättämää koloa peilistä jokaisessa mahollisessa välissä ja kertoi asiasta tyyliin jokaiselle vastaantulevalle aikuiselle. Aww. Ja tietty hammaskeiju oli tuonu sille yön aikana hopeadollarin!

"Look it! Look it!"

Tiistai-iltana mentiin Anaisin kanssa taas Bar Louieen burgereille. Suomalainen Riitta oli taas siellä, mut samoin ihmisiä Albaniasta, Kreikasta, Meksikosta, Espanjasta ja Amerikasta. Olin aiemmin päivällä käynyt pitkästä aikaa puntarilla ja todennut, et lihomistahti toisenkin kuukauden aikana on pysynyt hyvänä: jo toiset kolme lisäkiloa! Se ei kuitenkaan paljon mun syömistä haitannut (etenkin kun hampparin lähtöhinta oli dollarin), vaan tilasin hampparin about kaikilla mahollisilla täytteillä ja oluen ruokajuomaksi. Syötiin ja juteltiin niitä näitä, kunnes muu porukka lähti vielä jatkamaan iltaa johonkin toiseen baariin. Mä ja Anais kuitenkin suunnattiin jo kotiin päin. Matkalla tuli puheeksi, että mun ois jo aika hakea kouluun, jos haluan päästä Washtenaw Community Collegeen haluamilleni tunneille. Kotona vielä pienessä paniikissa selasin Community Collegen sivuilta läpi, mitä kaikkea mun tarvii tehdä hakemista varten. Tän paniikkitsekkauksen parissa vierähti aikaa aamuyön puolelle. Kaiken pitäis olla kuitenkin kunnossa, phew.

Läskeys alkaa näkyy jo naamast

Koska valvoin eilen turhan myöhään, oon ollu tänään aika koomananny. Ja kuten oon joskus aiemmin sanonu, pojat tuntuu haistavan sen ja päättää just sinä päivänä käyttäytyä huonosti. On  ollut kärsivällisyys kerran jos toisenkin koetuksella tänään. Viime yönä tais olla ekan kerran kunnolla kylmä täällä, sillä nurmikko oli hallassa ja takapihan purokin jäätynyt. Ainakin Stadissa on nyt lämpimämpää kun täällä! Lunta odotellessa...

on a sunny November day

Eipä oikeen luonnistunut mun yritys päivittää tätä useammin, päinvastoin - viime päivityksestä on vierähtänyt vielä enemmän aikaa kun yleensä. Mut pistän sen Halloweenin piikkiin! Toissa viikko meni nimittäin aika pitkälti vielä erinäisissä Halloween-hulinoissa, mut nyt se juhla on vihdoin juhlittu purkkiin. Karkkia on kyllä vieläkin sen jäljiltä talossa luvattoman paljon. Oon suunnitellu heittää ne kyllä kohta menemään, koska en enää jaksa taistella lasten kanssa siitä onko ok syödä karkkia aamupalaksi/lounaaksi/illalliseksi. (Oikeesti haluun vaan moiset houkutukset pois omien näppien ulottuvilta.)

Överit Halloweenkoristeet

Toissa viikon maanantain jälkeen en oo kauheesti työpäivän jälkeen aikaa viettänyt kotosalla. Tiistai-iltana lähdettiin Anaisin kanssa downtowniin Bar Louieen 2 dollarin hamppareille, jonne edellisviikonloppuna tapaamani suomalainen oli meidät kutsunut. Anais tuli hakemaan mut kotoa ja riemastus oli suuri, kun autoon istuttuani huomattiin että me ollaan molemmat ostettu sama talvitakki. Kaikesta valikoimasta huolimatta oltiin molemmat sattumalta päädytty ostamaan sama henkkamaukan takki. Nyt ollaan ihan tekstiilikaksoset kun liikutaan tuolla kylillä. Bar Louiessa tavattiin Riitta ja vielä toinenkin au pair suomesta - meitä onkin täällä yllättäen monta! Loppuseurue olikin sitten Ann Arborille tuttuun tapaan kaikkialta ympäri maailmaa. Jutusteltiin niitä näitä ja halvoista hamppareista huolimatta pitäydyin vaan juomapuolessa. Muut lähti vielä jatkamaan iltaa toiseen baariin, mut me Polo Fields nannyt palattiin kiltisti kotiin.

Trick & Treating crew

Puisto & pizzateltta

Keskiviikkona oli sit virallinen Halloweenpäivä. Ollaan oltu perheen kanssa jo kaksissa juhlissa aiemmin, mut nyt oli sit lasten Halloweenin kohokohta - Trick & Treating! Naapurusto oli järjestänyt Country Clubin puistossa pienet "juhlat" joten mun työpäivän jälkeen suunnattiin Jenin ja poikien kanssa sinne. Päivä oli harmaa, tuulinen ja kylmä, joten lederhosenien sijaan puettiin pojat toppavaatteisiin ja päälle vetästiin palomies- ja formulakuskipuvut. Ehdittiin puistoon just ajoissa osallistuaksemme Halloween-paraatiin, joka kiersi pienen lenkin naapurustossa. Onneks mun isäntäperhe on maailman rennoin, joten korkattiin bisset heti kun päästiin matkaan. En tiedä kuvittelinko, mut aistin ehkä muutaman paheksuvan katseen. Paraatin jälkeen puistossa oli tarjolla pizzaa isossa teltassa, ja siitä sitten startattiin Trick & Treating-kierros. Samassa seurueessa oli mun isäntävanhempien kavereita, joilla oli golfkärry niin lapset pääsi sulavasti ovelta ovelle sen kyydissä. Ite tallailin jonkun aikaa pienempien mukuloiden ja hostmaman matkassa jälkijoukoissa, mut pimeän laskeuduttua aloin olla niin jäässä että oli pakko livahtaa kotiin lämmittelemään. 

Candy Witch and lil' firefighter <3

Kotona istuttuani tovin mun lämpöpuhaltimen eessä aloin valmistautua omiin Halloween-kemuihin. Kun vetäsin mun Xena-asun päälle, maalasin naamani ja laitoin tukan sain huvittavia kommentteja mun hostvanhemmilta ja niiden kavereilta jotka oli myös ehtinyt takasin kotiin mun laittautumisen aikana. "Onko sulla peruukki?" "Saat pojilta piiskaa tossa asussa!" Angry Bird Jessica ja 20-luvun pariisitar Anais liittyi mun seuraan, ja hurautettiin keskustaan. Heitettiin vähän rinksaa kaupungilla ja tutkailtiin, missä näyttäis olevan parhaat kemut. Aiemmin vikatikiksi toteamamme Necton edessä oli ysin aikaan älytön jono Halloween-asuisia ihmisiä, joten päätettiin mennä sinne jonon vähän lyhennettyä. Kun päästiin sisään, meille selvisi että paikassa oli yliopiston yksityiskemut, jonne ei tietenkään päästy. Sen sijaan meidät ohjattiin baarin kellarikerroksen hämytilaan, jonne porukan ulkonäöstä päätellen kaikki luuserit tulee bailaamaan. Painuttiin aika sukkelaan takas pihalle, ja päätettiin että Nectoon ei ihan oikeesti enää koskaan mennä. 

Scorekeeper's

Oltiin jo tyyliin tallaamassa takas autolle, mut meidän viereen kurvas koulubussi täynnä bailaavia opiskelijoita. Päätettiin sit kysyä niiltä, minne meidän kannattaa suunnata juhlimaan ja saatiin neuvo et samaan baariin kun ne tietty! Mentiin sitten Scorekeeper's-nimiseen kuppilaan loppuillaksi. Paikka oli ihan tupaten täynnä opiskelijoita erilaisissa puvuissa. Mun häveliästä suomalaisluontoani arvelutti mun hameen lyhyys sen verran että puin sukkikset alle, mut amerikkalaiset nuoret naiset ei kyl hirveesti arastele näyttää paljasta pintaa. Eikä myöskään harrastaa dry-humpingilta näyttävää tanssimista jätkien kanssa tanssilattialla. Jorailtiin aikamme, mut meillä kaikilla oli seuraavana aamuna töitä niin hipsittiin kotiin päin puolenyön jälkeen.

Olin varma, että torstain työpäivä tulis olemaan tuskaa vähäisten yöunien takia. Ehkä olin jo yliväsymyksen puolella, mut meillä oli hauska päivä poikien kanssa. Illalla painuin superaikasin nukkumaan, että jaksaisin vielä perjantain duunipäivän ennen viikonloppua. Koska viime kerralla oli niin hauskaa, mentiin poikien kanssa taas Jungle Javaan apinoimaan. Aina kaikki ei kuitenkaan mee niinkun elokuvissa, vaan pojat sai hirveen itkupotkuraivarin kun oli aika lähtä kotiin. Tää nanny oli hyvin onnellinen kun työpäivä päättyi ja pääsin viikonlopun viettoon. Anais tuli kaksoisunivormussaan noutamaan mut, ja ajettiin keskustaan juttelemaan parin lasillisen merkeissä. Käytiin tsekkaamassa yks meille uusi paikka yliopiston läheltä, mut päädyttiin sit kuitenkin vaihtamaan paikkaa ja mentiin hyväksi havaitsemaamme olutbaariin Ashleysiin. Baarimikko heitti tuttavallisesti yläfemmat kun istuttiin tiskin ääreen ja tarjos mulle illan juomat. Illan mittaan se kävi vähän väliä kyselemässä et onhan meillä kaikki hyvin ja lähtiessä tuli vielä halaamaan. Ei vaan Kouvolan yössä moista tapahu!

"How much is 7 + 8? Name a vegetable?"

Ashleysistä lähettiin vielä Anaisin kanssa käymään moikkaamassa sen ystävää Halloween-bileisiin. Etsiskeltiin oikeeta taloa tovi, ja lopulta saavuttiin paikalle samaan aikaan poliisin kanssa. Naapurit oli soittanut poliisit paikalle metelin takia, joten jouduttiin odottelemaan vähän aikaa ulkosalla että talon omistaja sai asiansa selvitettyä poliisioffiseerien kanssa. Bileet sai kuitenkin luvan jatkua, joten mentiin sisälle ja löydettiin Anaisin kaveri. Meidän seuraan liittyi pari tän kaverin kaveria, joista toisen kanssa keskustelin periamerikkalaisesta puheenaiheesta: suomalaisista jääkiekkoilijoista. Koska porukka oli hälvennyt kemuista poliisien takia, lähdettiin tsekkaamaan toiset kemut vähän matkan päähän. Nää oli "brown partyt", eli intianamerikkalaisten bileet. Nää oli edellisista poiketen kerrostalokämpässä, mikä oli ihan tupaten täynnä, musiikki soi täysillä ja porukka tanssi pöydillä. Ei viivytty näissäkään kemuissa kovin kauaa, vaan palattiin autolle, heitettiin Anaisin kaverit kotiin ja jatkettiin matkaa Wisteria Lanelle nukkumaan.

The Crew

 Seuraavana aamuna vähän kirvelsi herätä kasin aikaan, mutta olin luvannut vahtia perheen nuorimmaista sillä välin kun Dayton oli karatessa Patin kanssa ja Jen kampaajalla. Syötiin Lachlanin kanssa aamupalaa ja pötköteltiin sohvalla telkkarin äärellä ja kateltiin piirrettyjä. Kun vapauduin vahdista, vetäsin tunnin powerpäiväunet, jotta jaksaisin suunnata keskustaan lounaalle tyttöjen kanssa. Oltiin sovittu, että tavataan Main Streetin kulmalla Starbucksin edessä puoli yhden aikaan, mut oltiin kaikki erinäisistä syistä myöhässä. Mä ja Ellen oltiin paikalla ensimmäisinä, ja muita odotellessa käytiin tsekkaamassa Thousand Little Villages niminen putiikki. Kauppa myy kehitysmaalaisten käsityöläisten tekemiä tuotteita - toisinsanoen hipin paratiisi. Oisin voinu ostaa KAIKEN sieltä, mut tyydyin vaan vaniljarooibosteehen. Kun saatiin koko kööri kasaan, päädyttiin pienen neuvottelun jälkeen intialaiseen ravintolaan. Valittiin tietty sellanen, missä oli vielä lounasbuffa auki ja syötiin itsemme tainnoksiin. Pyörittiin Anaisin kanssa vielä jonkun aikaa kaupoilla syömisurakan jälkeen ja mun hyvistä aikeista huolimatta mukaan tarttu pari paitaa Ragstoresta. Seuraava rahankäyttökohde odottikin mua auton tuulilasissa parkkisakon muodossa, nice! Onneks täällä parkkisakko ei oo yhtä paljon kun suomessa, joten selvisin parillakymmenellä dollarilla. Euroissa se tekis kuutisentoista. Kotiin päästyäni otin toiset voimapäikkärit ennen illan rientoja. 

Hangover Indian food

Thousand Little Villages

Illalla kävin noukkimassa Anaisin ja Jessican ja tultiin meille istumaan iltaa ennen keskustaan lähtöä. DJ Anais soitti hyvää musaa ja juotiin sivistyneesti vodkaa ja karpalomehua, kunnes Ellen vapautui töistä ja suunnattiin kimppataksilla keskustaan. Kiitos nautittujen alkumaljojen, tanssijalka vipatti aika huolella tona iltana. Luotiin monia uusia hauskoja mutta häpeänsekaisia muistoja tuona iltana. Aamuyön puolella palattiin mun luokse ja kömmittiin kolmestaan Jessin ja Ellen kanssa kanssa mun sänkyyn pikku prinsessaunille ennen kun ne lähti kotia kohti. Tai mun unet ei jääny ihan prinsessamittaan, toivotin hyvää matkaa ja käänsin kylkeä kun Jess ja Ell lähti ja heräsin vasta iltapäivällä. Hups. Illemmalla kävin Jessin kanssa Burger Kingissä yhdistetyllä aamiasella/lounaalla/illallisella, mut päivästä ei oo mitään sen kummempaa raportoitavaa kyllä. 

Goodnight/good morning

En jaksa kirjottaa ihan hirveetä romaanipäivitystä, joten teen seuraavaks jatko-osan viime viikon tapahtumista. Jos oon oikeen ahkera, postaan sen vielä myöhemmin tänään. Mutta, kaikkea hyvää sillä välin.