torstai 26. syyskuuta 2013

Jou mään, CHICAGO

Perjantaina 2. päivä elokuuta koitti viimein Hennulan visiitti. Pääsin töistä aikaseen ja alettiin Ellenin ja Anaisin kanssa tehä lähtöä. Koko JEVA-tiimi tuli siis Chicagoon viikonloppua viettämään ja noutamaan Hennun lentokentältä mun kanssa. Jessica joutui olemaan myöhään töissä ja liittyis seuraan vasta lauantaina, mut me lähettiin Anaisin ja Ellenin kanssa matkaan perjantai-iltapäivänä. Ann Arborista ajaa Chicagoon nelisen tuntia, mut matka lentokentälle toi ekstramaileja matkaan ja liikenne hidasti reissua entisestään. Onneks meillä oli toisemme viihdykkeenä matkalla, niin se sujui aika kivuttomasti. 

eikun matkaan !
 Chicago sijaitsee eri aikavyöhykkeellä, joten sinne ajaessaan saa yhden ekstratunnin, mikä huomioonottaen (sekä ensin kentän väärälle puolelle ajaminen) saavuttiin lentokentälle ainoostan parikyt minuuttia myöhässä. Ensin en meinannu löytää Hennua ryysiksestä, mut kylhän se sieltä sit löyty ja meidän jälleennäkeminen oli aika riemukas. Kaikki meni hyvin kunnes kompastuttiin molemmat Hennun matkalaukkuun ja rönästiin pitkälleen kaikkien lentokentällä pyörivien ihmisten keskelle. Ja tietenkin hovipaparazzi Anais oli kärppänä kameran kanssa ikuistamassa tilanteen.


jälleen_näkeminen

Hennun ensimmäinen donitsi
Ekana iltana Chicagossa meille oli tarpeeks seikkailua löytää tiemme lentokentältä meidän majapaikkaan. Yövyttiin Chicagossa couchsurfing-meiningillä, ja oltiin taas aivan otettuja ihmisten avuliaisuudesta ja luottamuksesta. Meidän isäntä ei ollu ite edes kotona kun tultiin asuntoon, mutta anto meille ohjeet miten päästään takakautta sisään. Pikkasen säikähettiin kun hiljaa hiivittiin kämppään ja siellä olikin yks huonekavereista kotona. Asetuttiin taloksi (saatiin yks huone asunnosta meidän käyttöön) ja alettiin valmistautua illan ohjelmaan. Ei ehitty  tavata ollenkaan meidän varsinaista cs-hostia ennen kun oli aika lähteä illan rientoihin.


matkalla

kohteessa. mä sain kunnian nukkua riippumatossa!
Chicagossa oli meidän vierailun aikana meneillään iso Lollapalooza-festari, jonka yhteen aftershowhun oltiin menossa. Liput ite festarille oli myyty loppuun jo aikoja sitten, mut Flux Pavilion, Dillon Francis ja RVSB oli aikamoinen show yhelle illalle. Keikkapaikkana toimiva klubi oli vanha konserttisali, ja meidän päästessä paikalle jono kiemurteli melkein korttelin ympäri rakennuksen takaovelle. Päästiin kuitenkin ihmismäärään nähden sukkelasti sisään. Väkeä oli konsertissa aivan valtavasti ja tämmösen ihmispaljouden keskellä reivatessa tuli HIKI. Keikka oli musiikin ja tunnelman (kreisi festarifiilis) puolesta paras jenkeissä nähdyistä elektronisista. Me oltiin kun uitettuja rottia kun keikka loppui aamuyön puolella ja SIT hurautettiin taksilla takas meidän majapaikalle tapaamaan meidän couchsurfing-isännät. Nää kaikki istu vielä iltaa parvekkeella naapureiden kanssa kun me kikatellen saavuttiin kotiin. Oon varmasti antanu paremmankin ensivaikutelman ihmisille, mut ainakaan meitä ei heitetty ulos.




vessapeilikuvia, ennen kun vessat tulvi.
Seuraavana aamuna lähdettiin kävelemään kämpältä North Beachille ja siitä eteenpäin tarkoituksena lopulta päätyä keskustaan Millenium Parkiin, missä tavattaisiin Jessica. Päästiin aloittamaan matka mukavasti kävelemällä Lincoln Park Zoo:n läpi, minne on ilmanen sisäänpääsy. Muut nautti auringosta ja turistina kävelemisestä mut sisar Hertalla oli vähän heikko olo ennen kun käytiin syömässä jotain. Lopulta päästiin määränpäähän Millenium Parkiin ja tavattiin Jessica, joka sitten liittyi meidän matkaan. Jatkettiin edelleen kävelyä ympäri kaupunkia, määränpäänä Willis Tower jonka huipulla olevalle näköalapaikalle haluttiin Hennun kanssa mennä. Kaiken tän kävelyn jälkeen saatiin perillä kuulla, että huipulle on kolmen tunnin jono, joten muutettiin suunnitelmia. Väsyneine jalkoinemme tilattiin taksi ja ajettiin kotiin.


North Beach


Chicago <3

The Bean at Millenium Park


kaksoset pavulla
Tänä iltana meidän oli tarkotus lähteä ulos meidän couchsurfing-isäntien kanssa. Kämpillä tavattiin toisen huonekaverin kanssa ja käveltiin takaisin rantaan, mistä meidän oli tarkotus kattoa Navy Pierin ilotulitukset. Oltiin kuitenkin vielä 5 minuutin päässä kohteesta, kun nähtiin valot taivaalla. Tää ei kuitenkaan estänyt meitä istumasta laiturilla juomassa viiniä. Meidän varsinainen CS-isäntä liitty seuraan päästyään töistä ja palattiin takaisin asunnolle. Ilta meni CS-ihmisten, heidän kavereiden ja aivan mahtavien naapurien kanssa parvekkeella istuen ja jutellen elämästä, ja loppuhuipennukseksi mentiin porukalla homobaariin bailaamaan. Oltiin kaikki tosi ennakkoluuloisia kun CS-hostimme ehdotti tätä, mut päädyttiin kuitenkin menemään ja meillä kaikilla oli tosi hauskaa ilman että tarvis huolehtia mistään surkeista iskuyrityksistä. 


viintä
hajoiltiin tälle kaverille kotimatkalla
Sunnuntaina saatiin aivan luksus-aamupala parvekkeella. Naapuripariskunta kokkasi meille viidelle (!!!) tytölle ja kolmelle pojalle ihan tosta noin vaan älyttömän herkkuaamupalan. Onneks Hennu toi suomesta mukanaan Fazerin sinistä ja ruispaloja niin oli antaa jotain takasin. Käveltiin vielä viimeisen kerran rannalle, missä loikoiltiin hetki, pojat kävi uimassa ja sit jouduttiin sanomaan hyvästit meidän couchsurfing-hostille joka lähti töihin. Käppäiltiin tän kämppiksen kanssa kuitenkin vielä Hancock-buildingille ja sen huipulle ottamaan turistikuvia. Kävelymatka Hancockilta takasin asunnolle tuntu aika tuskaselta kaiken viikonlopun tanssimisen ja kaupungin kiertämisen jälkeen, mut selvittiin kuitenkin. Sit pakkauduttiin autoon, sanottiin hyvästit viimeiselle ihanalle couchsurfing-ystävälle ja alotettiin matka kohti Ann Arboria. 


meidän mahtavat isännät ja naapurit, ihan ykkösiä!
Hancock Building

rantautuminen




maisemat huipulta

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

#AuPairLife pt. 2

Kerta edellinen päivitys oli random kooste heinäkuun lopun tapahtumista, tää on random kooste loppukesästä työn osalta. Eli lähinnä postaus mihin voin laittaa kaikki söpöt kuvat mitä oon pojista napsinu kesän aikana!

OMFG it's monday face (and hair)
Pojat tosiaan oli suurimman osan kesästä ihan vaan mun kanssa. Alkukesästä kokeiltiin viikon verran jalkapallotreenejä, mut ne sattu niin huonoon aikaan päivästä että Lachlan oli puoliunessa jo siinä vaiheessa kun saavuttiin kentälle. Loppukesästä Dayton taas alotti kesäleirin muutaman viikon ajaksi. Aikaset aamut tuntu aluks hankalalta kiireettömän kesän jälkeen, mutta ruutiiniin pääseminen ja rauhallinen aika Lachlanin kanssa Daytonin ollessa leirillä tuntu erittäin hyvältä. Dayton oli kaikki aamut leirillä, joten päästiin taas Lachlanin kanssa viettämään laatuaikaa. Iltapäivät edelleen vietettiin porukalla kotona, puistoissa tai uima-altaalla.

Menossa ekaa päivää kesäleirille. Coolios
puistossa 


little man

aikaset herätykset...
sitä ei koskaan tiedä mitä takapenkillä tapahtuu...
rankka duuni
vakioposeeraukset


Art Fair

Mun synttäreitten jälkeen sain ilouutisia Suomesta: Hertta-sisko sai viimein ostettua lentoliput jenkkivisiittiä varten! Loppu heinäkuu meni sitten rauhallisemmissa merkeissä tätä visiittiä varten säästellen. Heinäkuun lopulle sattui kuitenkin Ann Arborin kuuluisin kesätapahtuma, Art Fair. Tätä tapahtumaa varten kaikki keskustan pääkadut suljettiin ja niille pystytettiin erilaisia taidekojuja vieri viereen yhden viikonlopun ajaksi. Käytiin parina päivänä kävelemässä ympäriinsä kojujen keskellä katselemassa, mutta sää festarin aikana oli niin kuuma ja kostea ettei kaikelta hikoilulta kauaa pystytty arvostamaan taidetta.

löydettiin yhestä kojusta meidän maitten liput!
maisemaa kampuksella
 Viikonlopun aikana käytiin myös co-op-talon fifties-kemuissa, tanssimassa Rush Streetillä, suomalaiskaveri Tian kanssa yöpirtelöllä ja lopuksi Huron-joella kellumassa koko internationalz-porukan kanssa. Tässä vähän kuvia, koska juttua ei näissä tapahtumissa niin paljoa ole. 

internationalz !
Mexico & Finland
Finland & Australia
pirtelöpaikan takahuoneessa. huom. kello
pirtelööö



















Birthday Bash

Mun synttärit on aina ollut samaan aikaan monen muun kanssa Suomessa ja ihan sama juttu kävi myös täällä jenkeissä. Mun synttäriviikonlopulle sattu kahen kaverin synttärit ja siihen päälle Daytonin 6-v juhlat. Heinäkuun toinen viikonloppu olikin aika härdelli. Kerran täällä rapakon takana ollaan halusin tehä jotain erikoista mun vanhenemisen kunniaksi, varsinainen juhlapäivä kun sattu sopivasti perjantaille.Tyttöjen kanssa lyötiin viisaat päämme yhteen ja päätettiin pitää hawaii-tyyliset luau-bileet Jessican talolla. Käytiin viikolla ostamassa tarvikkeita bambusoihduista palmupuu-cooleriin ja tietty asiaankuuluvat kaislahameet ja leit. 


























Aikanaan kun tulin tänne mun host momin kanssa keskusteltiin mun hiuksista ja se oli ihan järkyttyny että värjään luonnostaan blondia tukkaa tummaksi. Jen heitti silloin ihan alussa, että siihen mennessä kun lähen täältä se saa mut blondaamaan tukkani ja pukeutumaan pinkkiin ja röyhelöihin. Ihan jälkimmäisiin ei päästy, mun sain Jeniltä synttärilahjaksi ajan tukan värjäykseen. Aurinko oli vaalentanu mun punasta tukkaa jo aika lailla, mut tän käsittelyn jälkeen olin sit ihan täysin blondi - ekaa kertaa about 10 vuoteen. Ja yllättäen tykkään tästä tukasta ihan valtavasti!

...jälkeen
ennen...








Kun mun synttäripäivä vihdoin koitti, pidettiin ensin poikien kanssa lettukestit kotona. Illemmalla Ellen tuli sit noutamaan mut kotoa ja me mentiin Jessican luokse laittamaan kaikki valmiiksi iltaa varteen. Ellen teki sangriaa ja jello-shotteja, me pistettiin koristeet paikoilleen, pukeuduttiin kaislahameisiin ja ripustettiin leit kaulaan. Juhlakaluna tytöt pakotti mut pukemaan kookosbikinit päälle. Siinä sitten istuttiin Jessin terasilla ja pikkuhiljaa kaikki meidän kansainväliset kaverit saapui paikalle. Ilta oli niin kuuma ettei kukaan raaskinut mennä sisälle, ja iso porukka havaiji-kuteissa alko herättää huomiota opiskelija-alueella. Kohta huomattiin, että koko katu talon edessä oli ihan täynnä porukkaa, jotka kaikki halus päästä "hula-hula-bileisiin." Onneks Jessica ja meidän pieni mutta pippurinen suomi-Niina toimi portsareina ja piti kaikki kutsumattomat vieraat loitolla. En ois voinu toivoa parempaa 22-vuotispäivää, meidän hula-hula-bileet oli ihan mahtavat.

what a night. <3
NZ & FIN



team Finland!


randomeita
Eugenia ja randomit hahaha
Vaikka lauantaiaamuna olin omasta vanhenemisesta melko naatti, ei auttanut muuta kun suunnistaa kotiin ja suihkun kautta paikalliselle paloasemalle auttamaan Jeniä Daytonin synttäreiden järjestelyssä. Daytonin 6-vuotispäivää juhlittiin siis palomiesteemalla. Juhliin oli kutsuttu paljon Jenin ja Patin kavereita lapsineen, Daytonin koulukavereita, sukulaisia ja naapureita. Lapset pääsi kiipeilemään paloautoihin ja kokeilemaan veden suihkuttamista letkusta. Ite pääsin kokeilemaan jenkki-sammutusvarustusta. Suomalaiseen varustukseen verrattuna tää oli ihan järkyttävän iso ja painava, olo oli kun avaruuspuvussa. Juhlien loppuhuipennus oli kun palomiehet ajoi ison sammutusauton ulos ja suihkutti vesitykistä vettä nurmikentällä riekkuvien lasten päälle. Vanhana vapaapalokuntalaisena oli hauska päästä näkemään miltä amerikkalainen paloasema näyttää. 

tärähtäny synttärisankari
mä & fireman Zach


Ja vielä tähänkään ei synttärit viikolle riittänyt. Daytonin synttäreiltä kotiin päästyäni otin pikku päikkärit ja lähin takasin keskustaan seuraavia synttäreitä varten. Meidän espanjalainen kaveri juhli 23-vuotissynttäreitään, joten hän oli kutsunut kaikki kansainväliset kaverit kämpilleen. Illan huvittavin synttärilahja oli 3 kultakalaa pikku akvaarioineen. Päätettiin ilta meidän vakiokuppilassa tanssimalla. Sunnuntaina kaikkien näiden synttäreiden jälkeen vähän väsytti: kävin iltapäivällä päikkäreille ja heräsin vasta maanantaiaamuna. Noh, kerranhan sitä vaan eletään. 

Letician synttäriporukka