First week done!

Terveisiä Ann Arborista!

St. John's University aka training schl

Hauska poliisiofficeri

Loppuviikko Training Schoolissa oli niin täynnä ohjelmaa, ettei vapaa-aikaa eikä jaksamista päivittää tätä blogia juuri ollut, pahoittelen. Training Schoolissa siis paahdettiin neljän päivän aikana 32 tuntia "koulua", joka on jonkinlainen valtion vaatimus, jotta viisumiehdot täyttyy ja saa olla laillisena Au Pairina maassa. Meitä oli parisensataa au pairia koululla, joista huikeet 12 kappaletta oli jopa miehiä! Olin aika yllättyny asiasta. Meidät jaettiin pienempiin ryhmiin (luokkiin), ja näissä porukoissa sitten opiskeltiin kaikkea lasten sairauksista, ravinnosta yms. Meidän luokkaa opetti ihan hulvattoman hauska vanhempi amerikkalaisnainen, kyllä sai nauraa tunneilla ihan huolella. Meillä oli myös safety workshop, jonka piti NYPD poliisioffiseeri yhtenä iltana. Tän workshopin aikana pari tyttöä joutu käsirautoihin, ja sai nauraa niin että mahaan sattu.


Mutta kaikenkaikkiaan oli aika puuduttavaa istua sisätiloissa pänttäämässä päivät pitkät, joten olin ihan liekeissä kun torstaina päästiin kauan odotetulle NY city tourille!! Lastauduttiin busseihin koulussa kera herkullistan packed lunchien ja hurautettiin noin tunnin matka New York cityyn. Meidän John Malkovichin näkönen tour guide aloitti kierroksen Staten Islandin lautalta, josta käsin päästiin näkemään New Yorkin skyline (miten ton voi suomentaa?!) ja tietysti vapaudenpatsas. Sitten ajeltiin bussilla ympäri kaupunkia samalla kun opas kertoi eri kaupunginosien historiasta ja kuka julkkis on asunut missäkin talossa. Välillä pysähyttiin ottamaan valokuvia, ja hakemaan aivan törkeen herkulliset juustokakut kaikille halukkaille. Kierros päättyi Rockfeller Centerille, missä kaikki lipun ostaneet pääsivät hurauttamaan hissillä pilvenpiirtäjän katolle näköalatasanteelle, jota kutsutaan Top of the Rockiksi. Voin kertoa että maisemat oli uskomattomat! 


Top of the Rockilta lähdettiin sitten tietty Times Squarelle. Oli jännä huomata millanen ero lämpötilassa oli pilvenpiirtäjän huipun ja katutason välillä. Times Square oli tietty tupaten täynnä porukkaa ja ihan uskomaton näky kaikkine valoineen. Käytiin vielä pizzalla ja Starbucksissa vähän matkan päässä ja sit pitikin jo aloittaa matka Empire State Buildingille, mistä bussit tuli hakemaan meidät takaisin koululle. Meinas tulla pieni paniikki, kun huomattiin olevamme 16 korttelin päässä kohteesta puol tuntia ennen bussien lähtöä. Loppujen lopuks ehittiin kyytiin, ja vielä poiketa turistikaupassa matkan varrella!

Perjantaina ei koululla ollut aamupalan lisäksi juuri muuta ohjelmaa kuin lähtöhälinät. Porukka pakkauttu busseihin sen mukaan minne päin manteretta ne oli menossa. Mun bussi hurautti La Guardian lentokentälle, ja ilokseni mun brasialainen kämppis ja ranskalainen mies-au pair joutuivat myös lentämään Philadelphian kautta joten sain odottelu- ja matkaseuraa ensimmäiselle lennolle. Syötiin pizzaa siinä odotellessa (täällä on muuten niiiiin paljon parempaa pizzaa ku suomessa!) ja sitten lennettiin ranskiksen kanssa pikku lentsikalla Phillyyn. Luojan kiitos se lensi mun kanssa samaa matkaa, en tiedä miten oisin muuten onnistunu koneiden vaihdossa. Philadelphiassa menikin sit odotettua kauemmin, kun mun jatkolento Detroitiin oli myöhässä. Lopunperin meinasin vielä myöhästyä koko lennolta, koska lähtöterminaalia ja -porttia vaihdettiin ja mä vaan tyynesti kökötin vanhalla portilla ja tajusin tän vaihdon about 5 min ennen koneen lastaamisen alkamista. Se on jännä kuin lujaa sitä pystyy juoksemaan matkalaukun kanssa tupaten täyden lentokentän läpi kun on vaan PAKKO.

Kerkesin kuitenkin oikeelle lennolle Detroitiin, jossa mun isäntäperhe olikin kyltin kanssa vastassa. <3 Olin jännittäny aivan törkeesti isäntäperheen näkemistä, mut perheen vanhempi poika tuli heti halaamaan ja pystyin kommunikoimaan väsymyksestä huolimatta suht inhimillisellä tasolla vanhempien kanssa. Ajettiin lentokentältä n. puolisen tuntia Ann Arboriin kotiin - mikä muuten sijaitsee aivan upeessa naapurustossa - syötiin vähän dinneriä ja sit olikin jo nukkumaanmenoaika. Lauantaina pääsin perheen kanssa heidän ystävien grillijuhliin (ruokaa<3), ja illalla hostmomin kanssa vielä vähän kaupungille humputtelemaan. Opetin sen tyttökavereille vähän suomea, mikä oli aika hulvatonta. Illan kruunasi vielä paikallinen drunk food, hippie hash, joka oli aivan törkeen hyvää! Sunnuntai oliki sit aika väsynyt päivä. 

Tänään on ollut sit ensimmäinen varsinainen työpäivä, ja töitä on kyllä riittänyt! Mun hostmom on tän viikon vapaalla töistä, joten se on täällä auttamassa mua kaiken kanssa. Plus se on tehnyt mulle "ohjekirjan" jossa on ihan kaikki mahdollinen info lapsista, talon säännöistä ja paikoista joissa voin lasten kanssa täällä käydä yms yms. Ihan mahtavaa että otetaan tällä tavalla vastaan! Koitettiin käydä myös avaamassa mulle paikallinen pankkitili, mut ilmeisesti mun täytyy ensin hankkia osavaltion ajokortti ennen kun se onnistuu, ja ajokorttia varten tarviin taas paikallisen sotun. Joten käytiin sitten vierailemassa kaupungin "kelassa". Pääsin kaupunkikierroksella näkemään myös vilauksen Ann Arborin ostoskeskuksesta.. En malta oottaa että pääsen sinne paremmalla ajalla! Takasin tultua pääsin ajelemaan vähän naapurustossa, kun lähdettiin vielä lasten kanssa puistoon. 

Nyt oon aivan rättiväsyny, ja kello alkaa olla turhan paljon. Täällä on tapahtunu jo niin paljon kaikkia hauskoja juttuja et joutuisin kirjottamaan romaanin jos haluisin kertoa ne kaikki tässä päivityksessä. Joten te, jotka haluutte kuulla enemmän mun kuulumisista: asentakaa skype! Nyt käyn unten maille, että jaksan olla hyvä au pair huomennakin. So good night - or should I say good morning Finland!

Ps. oon täysin ylittäny itseni täällä ja heränny JOKA AAMU ilman ongelmia AJOISSA!! Voitteko kuvitella?! 

First Pitstop: New York

Terveisiä nyt täältä THE citystä New Yorkista. Suomen aikaan startattiin neljän aikaan porukoiden kanssa lentokentälle, ja tänne saavuttiin suomen aikaan iltakymmeneltä. Au pair Training schooliin päästiin perille vasta muutama tunti sen jälkeen, kun ensin selvitettiin erinäiset jonottamiset ja odottelut JFK:n lentokentällä. Kaikenkaikkiaan tähän matkaamiseen meni siis suunnilleen vuorokausi. Mun nukkumattomuustaktiikka toimi hyvin, lennot Helsingistä Lontooseen (3h) ja Lontoosta Nykiin (7,5h) meni aika sujuvasti melko tajuttomassa tilassa. Lontoon ja Nykin välillä yritin kyl katella Nälkäpelit-leffaa, mut nukahin kesken kaiken joka yrityksellä. 

Tää koulu ei kyl ehkä ihan vastannu odotuksia. Cultural Caren sivujen infosta saa vähän sellasen kuvan, että tää paikka olis suunnilleen Manhattanin kupeesa. Todellisuudessa ajettiin tänne varmaan tunti lentokentältä. Kaikissa kuvissa tää myös näyttää sellaselta hulppeelta vanhalta kartanolta, mitä tää paikka nyt onkin. Sisätiloi ei vaan oo päivitetty jokuseen vuoteen. Noista meidän huoneissa olevista kumipäällysteisistä patjoista tulee myös pienet sairaala/hullujenhuonevibat. Mut ei haittaa, epätoivosen lentokoneessa torkkumisen jälkeen oon ikionnellinnen kuhan pääsen pitkälleni johonkin.

Tällä hetkellä istuskellaan porukalla muiden Au Pairien kanssa yhessä koulun oleskeluhuoneessa. Täällä on hirveesti saksalaisia, ja sit toinen puolisko porukasta on Etelä-Amerikasta ja höpöttää espanjaa keskenään 100 sanan minuuttivauhdilla. Tota on niin hauska kuunnella, vaikka juuri mitään ei ymmärräkkään. Huomenaamusta alkaa sitten koulu, jossa pitää_olla_ajoissa, tai sitten tää koulun pääjehu raportoi eteenpäin isäntäperheelle. Siinä onki mulle haastetta, joten parempi nyt painuu vaan sinne mun ihanalle kumipatjalle koisaamaan.

Kunhan saan nukuttua itseni täysjärkiseksi, lupaan postata jotain vähän laadukkaampaa materiaalia. Hyvät yöt Never Yorkista!

 

Goodbye Finland, Hello America!

Kello on 1:11, sunnuntai vaihtu just maanantaiksi. Muutaman hassun tunnin päästä on lähtö Helsinki-Vantaalle ja sitten alkaa mun ensimmäinen maailmanvalloitusmatka: Au Pair-vuosi Pohjois-Amerikassa. Fiilikset tällä hetkellä on hyvin sekavat. Kanariansaaret on mun elämän tähän mennessä kaukaisin matkakohde, joten jo pitkä lento itsessään vaihtoineen kaikkineen aiheuttaa pientä ennakkopaniikkia. Plus mun pakkaamiset, onko mulla nyt kaikki tarvittava mukana vai laukku täynnä ylimäärästä turhaa?! Sit jos tällästen maallisten murheiden päälle lisätään ne oikeesti askarruttavat asiat, alkaa kauhunsekainen jännitysfiilis olla kohillaan. Miten mä tuun pärjäämään jossain miljoonan kilometrin päässä, vieraassa maassa mistä en tunne KETÄÄN? Mitä jos mun isäntäperhe ei pidäkkään musta? Mitä jos en tuukkaan toimeen niiden lasten kanssa? Näitä "mitä jos" -juttuja kyllä riittäis. Lohduttaudun ajatuksella, että kaikki muutkin Au Pairiksi lähteneet on joskus stressanu samoja asioita, ja loppujenlopuksi selvinny vuodestaan kunnialla.

Jotta paniikki antais vähän tilaa normi innostukselle ja reissun odotukselle, voisin kertoa mun matkan etenemisestä. Mun kone rapakon toiselle puolen lähtee 7.50 tänä aamuna, ja perillä ollaan Suomen aikaan iltakymmenen jälkeen, paikallista aikaa iltapäivällä (15.30). Enkä lennä suoraan mun isäntäperheen luokse, vaan pääsen ensin THE cityyn eli New Yorkiin muutamaksi päiväksi! Tähän on syynä Au Pair Training School, jossa jokainen Au Pairiksi aikova joutuu/pääsee ottamaan osaa 4 päivän koulutukseen ennen isäntäperheisiin lähtemistä. Viikko maanantaista perjantaihin tulee kuitenkin menemään aika tiiviisti koulun kampukselle erilaisten luentojen ja workshoppien merkeissä, vaan yhtenä päivänä päästään kaupungille. Koulu on sisäoppilaitos, joten majoittuminenkin tulee tapahtumaan koulun tiloissa. Sekin vähän jänskättää, millaisia ja minkämaalaisia ihmisiä tuun saamaan kämppiksiksi tuona aikana. Samaan aikaan Nykiin on tulossa kolme muutakin tyttöä Suomesta, mikä onneks vähän laskee mun stressitasoa. Nykistä kerron sitten lisää, kunhan pääsen paikan päälle!

Matkan seuraava ja viimeinen etappi on sitten perjantaina siirtyminen New Yorkista mun isäntäperheeseen. Mun tuleva kotikaupunki on Ann Arbor, joka sijaitsee Michiganin osavaltiossa. Sinne on jonkun verran matkaa, joten "pääsen" lentämään sinne Nykistä, vielä mukavasti Philadelphian kautta... Mun perheessä on 2,5- ja 5-vuotiaat pojat, ja vanhemmat ovat ammatiltaan lääkäri ja finance manager (en oo toistaiseksi keksiny osuvaa suomennosta tolle). Poikia on ennen hoitanut Nanny, joka on nyt kuitenkin tullut liian vanhaksi vilkkaille pojille, joten perhe päätyi ottamaan Au Pairin - meitsin - seuraavaksi lastenhoitajaksi.  Isäntäperheestä ja tulevasta kotikaupungistakin teen tarkemman raportin, kun oon päässyt tekemään havaintoja pelipaikoille (lue: oon liian väsynyt kirjottamaan enempää tänään).

Kello alkaa lähennellä aamukahta, eli kohta pitää jo alkaa valmistautua lähtöön. Taktikoin, enkä aatellu nukkua ennen lähtöä ollenkaan, että pitkä lento menis nopeesti autuaassa koomatilassa nukkuen. Tää blogijuttu on mulle niin uusi ja tuntematon, etten osaa/jaksa tähän ensimmäiseen postaukseen laittaa mitään kuvia tai muuta sälää. Ehkä tän vuoden aikana musta vielä kehkeytyy truu bloggari - ja ties mitä muuta! Nyt on kuitenkin aika käydä morjestamassa porukoiden jääkaappia viimeistä kertaa pitkään aikaan (</3) ja alkaa muutenkin valmistautua lentokentälle lähtöön.

Kiitos kaikille ihanoille hyvistä suomiajoista - teitä tulee ikävä!