Kello on 1:11, sunnuntai vaihtu just maanantaiksi. Muutaman hassun tunnin päästä on lähtö Helsinki-Vantaalle ja sitten alkaa mun ensimmäinen maailmanvalloitusmatka: Au Pair-vuosi Pohjois-Amerikassa. Fiilikset tällä hetkellä on hyvin sekavat. Kanariansaaret on mun elämän tähän mennessä kaukaisin matkakohde, joten jo pitkä lento itsessään vaihtoineen kaikkineen aiheuttaa pientä ennakkopaniikkia. Plus mun pakkaamiset, onko mulla nyt kaikki tarvittava mukana vai laukku täynnä ylimäärästä turhaa?! Sit jos tällästen maallisten murheiden päälle lisätään ne oikeesti askarruttavat asiat, alkaa kauhunsekainen jännitysfiilis olla kohillaan. Miten mä tuun pärjäämään jossain miljoonan kilometrin päässä, vieraassa maassa mistä en tunne KETÄÄN? Mitä jos mun isäntäperhe ei pidäkkään musta? Mitä jos en tuukkaan toimeen niiden lasten kanssa? Näitä "mitä jos" -juttuja kyllä riittäis. Lohduttaudun ajatuksella, että kaikki muutkin Au Pairiksi lähteneet on joskus stressanu samoja asioita, ja loppujenlopuksi selvinny vuodestaan kunnialla.
Jotta paniikki antais vähän tilaa normi innostukselle ja reissun odotukselle, voisin kertoa mun matkan etenemisestä. Mun kone rapakon toiselle puolen lähtee 7.50 tänä aamuna, ja perillä ollaan Suomen aikaan iltakymmenen jälkeen, paikallista aikaa iltapäivällä (15.30). Enkä lennä suoraan mun isäntäperheen luokse, vaan pääsen ensin THE cityyn eli New Yorkiin muutamaksi päiväksi! Tähän on syynä Au Pair Training School, jossa jokainen Au Pairiksi aikova joutuu/pääsee ottamaan osaa 4 päivän koulutukseen ennen isäntäperheisiin lähtemistä. Viikko maanantaista perjantaihin tulee kuitenkin menemään aika tiiviisti koulun kampukselle erilaisten luentojen ja workshoppien merkeissä, vaan yhtenä päivänä päästään kaupungille. Koulu on sisäoppilaitos, joten majoittuminenkin tulee tapahtumaan koulun tiloissa. Sekin vähän jänskättää, millaisia ja minkämaalaisia ihmisiä tuun saamaan kämppiksiksi tuona aikana. Samaan aikaan Nykiin on tulossa kolme muutakin tyttöä Suomesta, mikä onneks vähän laskee mun stressitasoa. Nykistä kerron sitten lisää, kunhan pääsen paikan päälle!
Matkan seuraava ja viimeinen etappi on sitten perjantaina siirtyminen New Yorkista mun isäntäperheeseen. Mun tuleva kotikaupunki on Ann Arbor, joka sijaitsee Michiganin osavaltiossa. Sinne on jonkun verran matkaa, joten "pääsen" lentämään sinne Nykistä, vielä mukavasti Philadelphian kautta... Mun perheessä on 2,5- ja 5-vuotiaat pojat, ja vanhemmat ovat ammatiltaan lääkäri ja finance manager (en oo toistaiseksi keksiny osuvaa suomennosta tolle). Poikia on ennen hoitanut Nanny, joka on nyt kuitenkin tullut liian vanhaksi vilkkaille pojille, joten perhe päätyi ottamaan Au Pairin - meitsin - seuraavaksi lastenhoitajaksi. Isäntäperheestä ja tulevasta kotikaupungistakin teen tarkemman raportin, kun oon päässyt tekemään havaintoja pelipaikoille (lue: oon liian väsynyt kirjottamaan enempää tänään).
Kello alkaa lähennellä aamukahta, eli kohta pitää jo alkaa valmistautua lähtöön. Taktikoin, enkä aatellu nukkua ennen lähtöä ollenkaan, että pitkä lento menis nopeesti autuaassa koomatilassa nukkuen. Tää blogijuttu on mulle niin uusi ja tuntematon, etten osaa/jaksa tähän ensimmäiseen postaukseen laittaa mitään kuvia tai muuta sälää. Ehkä tän vuoden aikana musta vielä kehkeytyy truu bloggari - ja ties mitä muuta! Nyt on kuitenkin aika käydä morjestamassa porukoiden jääkaappia viimeistä kertaa pitkään aikaan (</3) ja alkaa muutenkin valmistautua lentokentälle lähtöön.
Kiitos kaikille ihanoille hyvistä suomiajoista - teitä tulee ikävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti