sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Christmas in America

Viime joulu oli mulla ensimmäinen, jonka vietin poissa äitin lihapatojen ääreltä. Joulu on aina ollu mulle semmonen juhla, et ei tulis mielenkään sitä viettää missään muualla kun kotona. Tänä vuonna kuitenkin etäisyyttä kotiin oli valtameren verran ja vähän päälle. Etukäteen olin suunnitellut, että oisin lentänyt Suomeen käymään jouluksi, mutta se suunnitelma kariutu turhan hintavien lentojen takia. Olin kyllä lievästi kateellinen, kun kuulin että toinen Ann Arborin suomalaisista au paireista lensi kotiin jouluksi. Ennakkoon pelkäsin, että joulunaikaan iskis hillitön koti-ikävä. Pahimmillaan se iski jo ennen joulunpyhiä muutaman muun asiankin takia ja olin niin surkeena et pikku-Daytonkin tuli taputtelemaan olkapäälle. Itse joulunpyhät menikin sitten ihan mukavasti kaikenlaisessa jouluhälinässä. Varsinainen joulufiilis lumettomasta Michiganista kuitenkin puuttui.
Daytonin tyylikäs poseeraus

Meillä oli joulukuusi pystyssä ja täydessä tällingissä jo joulukuun alusta ja cleaning lady kävi joulua edeltävänä torstaina siivoamassa koko talon, joten mitään varsinaisia joulunalusvalmisteluja ei tullut tänä vuonna mun osalta tehtyä joululahjojen ostamista lukuunottamatta. Jenkeissä varsinainen juhlapäivähän on Suomesta poiketen 25. päivä, jolloin lapset herätessään löytää joulupukin dumppaamat lahjat kuusen alta. Kaikki on ollu kovin hämmästyneitä kun oon kertonu että me Suomessa ihan oikeesti nähdään joulupukki, ja joulusaunasta vielä enemmän. Patin vanhemmat saapui perjantaina Kansasista tänne joulunviettoon, ja on kyllä pakko nostaa hattua sille että ne jakso ajaa koko matkan tänne. Tiet oli vielä paikoitellen niin jäässä, että niiden matka veny 17 tuntiin, huhhuh. Oon kuullut Daytonilta niin paljon tarinoita näistä isovanhemmista, että oli mielenkiintosta päästä vihdoinkin tapaamaan nää "legendaariset" Nana Goering ja Papa Jean. Aivan ihania ihmisiä, niin isovanhempia kun vaan voi olla. Ainut vaan että nää osas sulavasti käyttää niin iPhonea kun iPadia, pisti vähän hymyilyttämään kun vertaa omien mummojen ja oikeestaan melkein kaikkien muidenkin vanhempien sukulaisten tietotekniikkaosaamiseen. Oli mukavaa että täällä oli muutakin perhettä joulufiilistä tuomassa, vaikka ei se tietenkään omaa korvannut.
Talo jouluvalaistuksessa

Jouluaattona ei aamusta ollut sen kummempaa kiirettä mihinkään. Syötiin aamupalaa ja hengailtiin lepposissa merkeissä. Edellisyönä satoi jopa vihdoin lunta kun tilauksesta! Viiden aikaan meidän oli tarkotus suunnata lasten joulukirkkoon koko köörin kanssa. Pat ja sen isä meni jo edeltä varaamaan paikkoja ja me lähdettiin myöhemmin liukastelemaan perään sohjosilla teillä. Ei päästy edes ulos naapurustosta, kun Pat kuitenkin jo soitti, että kirkossa ei ole kun seisomapaikkoja enää jäljellä. Tehtiin u-käännös ja palattiin kotiin. Jennifer rupesi valmistelemaan illallista, joten mä jäin Daytonin kanssa ulos lumeen leikkimään työrauhan turvaamiseksi. Onneks pakkasin mun laskettelukamat syyskuussa mukaan, nyt niillä on nimittäin käyttöä. Tunnin verran ehittiin puuhailla ulkona ennen kun ekat vieraat saapu. Jouluaattona syötiin siis illallista täällä, ja Jenin veljet ja eno perheineen oli tulossa vieraiksi. Pikkuhiljaa muutkin valui paikalle ja mä painuin vaihtamaan toppavaatteet illalliskuteisiin. 

Emäntä & illallinen

 Kaiken kaikkiaan illallinen oli tosi mukava ja ruoka oli hyvää. Tarjolla ei tietenkään ollu kinkkua ja laatikoita, vaan hummeria, prime ribiä ja kaikkea muuta älyttömän herkullista. Suomalaisista tavoista (tai ainakin niistä mihin oon ite tottunut) poiketen myös viini virtas illallisen aikana mukavasti. Jenin perheessä on jokunen mun kanssa suht samanikänen nuori, joten juttuseuraa riitti illan aikana mukavasti. Suurimmaksi osaksi taisin kyllä jutella Papa Jeanin ja Jenin veljenpojan kanssa, jotka kyseli multa ummet ja lammet Suomesta ja sen historiasta. En oo oikein varma kuin hyvin handlasin yksityiskohdat, sinne päin ainaki! Mulle on useesti sanottu, et näytän Jenin sukulaistytöltä Saschalta, ja näissä joulukemuisa vihdoin tapasin tän mun huhutun kaksoisolennon. En ite havainnu suuren suurta yhdennäköisyyttä meidän välillä, mut ymmärrän miks joku vois sanoa et meissä on jotain samaa. Mut havaitsin toisen hulvattoman yhdennäköisyyden: Jenin veli näyttää ihan mun sukulaiselta Timpalta! Ja mikä huvittavinta, jututkin oli aika samaa tasoa. Kun saatiin illalliset syötyä porukka alko lähteä koteihinsa ja me passitettiin pojat unten maille. Tän jälkeen "joulupukki tuli", eli kannettiin joululahjat mun vaatehuoneen perukoilta piilosta joulukuusen alle joulupäivää odottamaan.

Santa was here!
Joulupäivä alotettiin jo aikasin aamusta lahjojen avaamisella. Tähän hommaan meni tunti jos toinenkin, sillä paketteja kuusen alla oli aikamoinen läjä. Olin ihan otettu, että muakin oli muistettu jokusella lahjalla. Sain mm. lahjakortin infrapunasaunaan! Pitää joku päivä ottaa asiaksi mennä käyttämään tää kortti. Lahjojen avaamisen jälkeen alettiin sit valmistautua lähtöön vuoroin vieraisiin Jenin veljen luokse perinteiselle jouluillalliselle. Ajettiin Ann Arborista tunnin verran Jenin veljen talolle, joka sijaitsee hevostallien ympärille rakennetussa naapurustossa. Taloudessa asu myös aivan ihana hypervilkas kultanen noutaja! Meidän saapumisen jälkeen alettiin valmistautua illalliselle ja loppuilta meni lähinnä ruokapöydän ääressä kalkkunaa syödessä ja jutellessa. Taas sain vastata n. 100 kysymykseen Suomesta, mikä oli oikeestaan ihan mukavaa. Toivottavasti sain faktat ees jotenki kohalleen. Illalla ajettiin takas kotiin ja kömmin kaikesta syömisestä ja juhlahumusta uupuneena suoraan sänkyyn nukkumaan.
AmerikanTimppa
Christmas Day Dinner





















Tapaninpäivää ei jenkeissä juhlita, joten seuraava päivä oli vaan kotona chillailua isovanhempien kanssa. Nekin lähti sitten seuraavana aamuna aikaseen ajelemaan takasin Kansasiin ja Jen ja Pat palas molemmat töihin, joten mullakin alko taas au pairin arki. Sitä ei kuitenkaan paria päivää enempää ollut ennen viikonloppua, ja sunnuntaina olikin sit lähtö uuden vuoden viettoon New Yorkiin! Siitä kirjotan myöhemmin lisää, mut tiivistettynä reissu oli M A H T A V A.
Lachlan simahti lahjojenavausoperaation jälkeen :- )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti