Beating around the bush et cetera

Jos tossa pari postausta sitten yllätyin iloisesti maanantain sujuvuudesta rankan viikonlopun jälkeen, tästä päivästä ei voi kyllä sanoa samaa millään. Viikonloppu ja loppuviikkokin meni aika vähillä yöunilla, enkä tietenkään sunnuntaina osannut mennä tarpeeks ajoissa nukkumaan joten tänään oon ollut ehkä vähän autopilot-nanny. Jotenkin tuntuu, että lapset heti haistaa jossen oo ihan terävimmilläni eikä oo ihan niin ihania kullannuppuja kun toivoisin. Etenkin nuoremman veljeksen kanssa ollaan tänään käyty monta tahtojen taistelua, mut vaikka pikkukaverilta löytyy temperamenttiä isommankin ihmisen eestä (ja hyvät keuhkot if you know what I mean) oon selvinny jokaisesta voittajana. Uhmaikä, love it. 

Cutie

Syy viimepäivien vähäisiin yöuniin on se, että oon ollut viikonlopun yksin kotona täällä kartanossani. Vanhemmilla oli omat tyttöjen ja poikien viikonloput ja pojat taas oli sukulaisillaan yökylässä, mikä antoi Nanny Conventionille hyvän tilaisuuden kokoontua täällä. Ihan Project-X linjalla ei viikonloppuna kuitenkaan menty, mut hauskaa kyllä oli. Torstaina käytiin naapurin ranskiksen ja meksikaanin kanssa parilla lasillisella jo vakipaikaksi muodostuneessa Alley Barissa. Paikka on mukavan lepposa istua ja jutella ja musiikki on hyvää, mut raflan punainen väritys muistuttaa mua ikävästi vanhasta kunnon Kouvolan Redarista. Suunniteltiin vähän viikonloppua ja juteltiin niitä näitä, mut palattiin kiltisti kotiin ennen puoltayötä.

Perjantain työpäivä meni aika odottavissa tunnelmissa. Kumpikaan "mun pojista" ei mee perjantaina kouluun tai päivähoitoon, joten suunnattiin paikalliseen HopLopiin eli Jungle Javaan. Paikka oli niiiin mahtava! Rakastin pienenä kaikkia kiipeilyjuttuja, ja tommosesta koko huoneen korkusesta leikkipaikasta mua ei ois saanu varmaan koskaan pois. Pojat tietty raahas mutkin pari kertaa mukanaan Jungle Jimin uumeniin ja täytyy kyl sanoa et on aika rankkaa hommaa kontata ja ryömiä tän kokosena ihmisenä siellä polvenkorkusten poikien perässä. Sääliks kävi niitä hieman iäkkäämpiä ja kankeajäsenisempiä vanhempia jotka joutu samalle rundille. Iltapäivällä pojat sit tultiin hakemaan yökyläreissulle (vanhemmat oli lähteny jo aiemmin), ja täytyy myöntää et tein pienen voitontanssin autotallissa sen kunniaks. 

Illemmalla sit kokoonnuttiin meille meksikolais-uusiseelantilais-suomalais-ruotsalais-kokoonpanolla (mikä sanahirviö). Jessicat eli meksikon ja ruotsin olin jo aiemmin tavannu, mutta Ellen Uudesta-Seelannista oli uus tuttavuus. Todettiin kyllä aika pian, et suomalaiset ja uusi-seelantilaiset tulee hyvin juttuun keskenään. Nautittiin illan aika lähinnä nestemäisiä tarjoiluita ja kikatettiin ihan hulluna eräille englannin kielen ilmaisuille. Jutut lasten kanssa työskentelevien kanssa liikku aika pitkälti vyötärön alapuolella turhan kirjaimellisesti likasissa jutuissa. Mut oli todella helpottavaa päästä avautumaan paskavaippojen vaihtamisen kamaluudesta ihmisille, joiden tietää ymmärtävän sun tuskas ja antaa vertaistukea jakamalla omia kokemuksiaan. Shitty stories <3

Lauantaina heräilin vasta puolenpäivän aikaan. Eilisillasta väsyneenä ja voipuneena siivosin keittiöstä eilisillan jäänteet ja painuin suihkuun heräilemään. Ann Arborissa oli tunteita kuumentava futispeli lauantaina, kun Michigan State University ja University of Michigan pelas vastakkain. Oltiin vähän suunniteltu, että oltais menty peliä edeltäviin tailgating-kemuihin mut edellisillan takia ei ollut heti iltapäivästä oikein humputtelifiilistä. Peli siis alkoi kolmen jälkeen, ja bileet pidetään ennen peliä. Viime lauantainakin stadionilta kannettiin yksi jos toinen liian humaltunut amerikkalainen paareilla pois tästä syystä. Juhlimiseen ei voimia ollut, mutta lompakossa poltteli sen verran rahaa että päätin lähteä Briarwoodin ostarille tappamaan aikaa. Aiemmat shoppailureissut on ollut aika pettymyksiä kun mitään ei oo löytynyt, mut nyt kauppoihin oli tullut kaikki talvikamat ja oisin halunnut ostaa kaiken. Tein aika ison loven mun lompakkoon, mut (ainakin omasta mielestä) tein ihan fiksuja ostoksia. Näistä paras oli ehdottomasti karvahupputakki talveksi. <3 

Hurautin ostarilta kasseineni kotiin illansuussa. Oltiin sovittu illallistreffit meille sillekin illalle, ja Jessica ja Ellen olikin jo pihassa odottelemassa mua kun pääsin perille. Ellen ja Jessica teki ihan törkeen hyvää pastasalaattia, jota nautittiin sivistyneesti valkoviinin kanssa. Siemailtiin vähän vähemmän sivistyneitä juomia ja valmistauduttiin lähtemään downtown Ann Arboriin. Kaksi brasialaista au pairia tuli hakemaan meidät ja lähettiin porukalla matkaan. Tällä kertaa mentiin Rush Street-nimiseen baariin, mikä oli ehkä vähän "hienompi" paikka kun muut kuppilat joissa oon täällä käynyt. Pelin takia Main Street oli täynnä porukkaa, ja saatiin jonottaa baariin ties kuinka kauan ja sisältä paikka muistutti lähinnä sillipurkkia. Se ei kuitenkaan paljon menoa haitannut kun meidän kansainvälinen nannyseurue pääsi valloilleen tanssilattialla. Eipä oo tullu vähään aikaan jorattua samalla tavalla.



Sunnuntaina olo oli lievästi sanottuna voimaton. Päivän ohjelmaan kuului kuitenkin naapuruston Country Clubin Halloween-juhlat, joihin olin lupautunut lähtemään isäntäperheeni kanssa. Ja talon siivous ja imurointi... Juhlissa olis kuitenkin all you can eat buffet, minkä ajatteleminen anto mulle voimaa. Tiesin myös, että mun hostvanhemmillakin on molemmilla ollut rankka viikonloppu takana niin oltiin kaikki samassa veneessä (ja olotilassa). Perhe palasi kotiin iltapäivän mittaan, mihin mennessä olin tietenkin puunannut kaikki paikat loistokuntoon. Koko perhe minä mukaan lukien pukeutui juhliin Hannu ja Kerttu-teeman mukaan. Lapset oli hieman alkuperäsestä tarinasta poiketen Hannu & Hannu, Jen oli slutty grandma, Pat metsästäjä ja mä sain kunnian olla se piparkakkutalossa asuva noita joka yrittää syödä lapset. Lainasin Jenin vanhaa Halloween-pukua, jota se oli itse aiemmin hieman muokannut suuremmaksi. Muokkasin sitä takasinpäin pienemmäksi sillä tuloksella ettei mekko mahtunut enää kiinni ja Jen joutui lopunperin niittaamaan sen selästä hakanneuloilla mun toppiin. Tunsin oloni ehkä hieman kiusaantuneeksi tässä viritelmässä.

Country Clubilla oli sit kaikennäköstä ohjelmaan tarjolla. Ensin istuttiin alas ja syötiin (ruokaa<3<3<3). Tarjolla oli lapsille kaiken maailman roskaruokaa, mut aikuisten menun ruuat oli ihan törkeen hyviä eikä ees mitään perus jenkkihöttöä. Juhlissa oli niin paljon upeita Halloweenasuja, että mua alko toden teolla ahdistamaan mun resuinen noitalookki ja livahdin kotiin vaihtamaan normivaatteet päälle, minkä jälkeen oli paljon rennompi fiilis tutkailla kaikkea Halloween-tapahtumaa paikan päällä. Ulkona pienellä esiintymislavalla taikuri veti muutaman shown lapsille, ja siellä oli myös iso lehtikasa (johon oli piilotettu karkkia) jossa lapset sai leikkiä. Sisällä Clubin alakerran pukuhuoneissa oli Haunted Locker Room, eli lavastettu "kauhukammio" elävine näyttelijöineen. Illan päätteeksi mentiin Haunted Hay Ridelle. Hypättiin traktorin vetämään kärryyn heinäpaalien päälle istumaan ja tehtiin puolen tunnin kierros golfkentällä. Sinne oli matkan varrelle lavastettu erilaisia kauhujuttuja, kuten hautausmaa, kolaripaikka, avaruusolioita ja zombien telttapaikka. Välillä jostain pusikosta pomppasi maskeerattuja zombeja yms. jotka yritti pelotella kärryssä olevia ihmisiä. Viimenen moottorisahamurhaaja oli ainut, jota oikeesti pelästyin. Oltiin kyllä kaikki perheen aikuiset niin onnellisia kun päästiin kierroksen jälkeen vihdoin kotiin lepäämään.

 Nyt olis sitten taas muutama päivä tavallista arkea edessä, ja viikonloppuna tiedossa lisää Halloween-juhlia. Täytyy kyllä sanoa, et tykkään tästä juhlapyhästä! Mun on vaan hankittava parempi puku, jotta saa kunnolla ilon irti. Nyt on korkea aika käydä nukkumaan, jotta saan otettua ees vähän takasin viikonlopun univelkoja. Kauhistuttavasti terveisiä kaikille Suomeen!

Ps. jostain syystä tää sivusta lagaa hirveesti, mut kello on niin paljon etten jaksa säätää ulkoasua yhtään kauniimmaks. Koittakaa kestää.