Long time no see

Kuten otsikko vähän viittaa, viime postauksesta on vierähtänyt jo tovi. Oon panostanut mun uuteen kotiin, perheeseen ja maahan asettumiseen näiden parin viikon aikana, mitä oon täällä rapakon takana ehtinyt viettää. Plus lapset pitää mut päivisin aikalailla kiireisenä ja iltasin oon useimmiten vaan liian väsynyt kirjottelemaan (tai ajattelemaan yleensäkään) mitään sen kummempaa. Ajattelin et voisin tähän alkuun kertoa vähän yleistä tietoa mun nykyisestä olinpaikasta.

Michigan

Mun uusi kotikaupunki on siis Ann Arbor, joka sijaitsee Michiganin osavaltiossa. Detroit on lähin suurempi kaupunki, eikä Chicagoonkaan ole täältä kun muutaman tunnin matka. Asukkaita täällä on n. 113 000. University of Michigan vetää nuorta väkeä ympäri maata ja maailmaa tänne, minkä kyllä huomaa kun kävelee kaupungilla. Suurin osa vastaantulevista ihmisistä on opiskelijoita, eli suht omanikästä porukkaa riittää täällä. Kaikenkaikkiaan oon tähän mennessä saanu kaupungista semmosen "ison pikkukaupungin" fiiliksen. Väkeä ja tapahtumaa riittää, mutta tunnelma on silti tosi kotoisa. Ann Arborista löytyy myös USA:n suurin football stadium!

Talon etupiha Halloween-koristeineen

Mun hostfamily asuu n. 10 minuutin päässä keskustasta tosi upeella asuinalueella, johon kuuluu Country Club golfkenttineen. Talot naapurustossa on kaikki tosi isoja ja upeita. Jää Wisteria Lane kakkoseks! Nyt pihoille on alkanu ilmestyä Halloween-koristeita, mikä on vielä siistimpää. Ootan innolla miltä täällä näyttää sitten itse juhlapäivänä. Mulla on oma huone talon kellarikerroksessa omalla kylppärillä ja vaatehuoneella mikä on enemmän kun jees. Harvemmin täällä kyl tulee hengailtua, kun aina jään suustani kiinni yläkertaan.

Mun (likainen) auto

Näin. Nyt on siis toinen viikko täällä lopuillaan, ja alan kyllä tosissaan tykätä tästä paikasta. Ensimmäinen viikko oli ihanan pehmeä lasku uuteen työhön lasten kanssa, sillä mun host mom oli koko viikon vapaalla ja kotona auttamassa mua kaiken kanssa. Aamupäivät oltiin kotosalla lasten kanssa ja puolenpäivän aikaan lähdettiin joka päivä hoitamaan erinäisiä asioita kaupungille. Samalla syötiin tiemme kaupungin läpi, käytiin pyörähtämässä University of Michiganin kampuksella ja sain tukkani värjättyä! Sain olla koko viikon ajan hovikuljettaja, että ehtisin tottua mahollisimman paljon ajamaan (mun auto on muuten 3.0 litranen Honda Accord!). Ekan viikon aikana myös mun hostmomin äiti "Nauhgty Nana" oli täällä kylässä ja vanha nanny hoiti lapsia iltapäivisin (plus muut satunnaiset vierailijat), joten hulinaa talossa riitti. Perjantai-iltana lähdettiin koko perheen kanssa downtowniin käymään Oktoberfesteillä. Keskustaan oli pystytetty yhdelle kadulle pari kaljatelttaa, joissa soitettiin saksalaista musiikkia ja tarjoiltiin kaljaa ja saksalaista safkaa. Päädyttiin kuitenkin syömään kaljateltan viereisen ravintolan terassilla. Taisin nukkua loput viikonlopusta, sillä olin vähän kipeenä ja olo oli muutenkin aikalailla ryytynyt.

Mun huone!

Toinen viikko Ann Arborissa onkin sitte mennyt ihan tositoimissa, eli lasten kanssa keskenään. Mun päivittäiseen duuniin kuuluu aamupalan tekeminen lapsille, muut aamutoimet, kuskaaminen kouluun/päivähoitoon/terapiaan ja luppoaikoina sit tehdään jotain kivaa. Perjantaisin kumpikaan pojista ei mene mihinkään, joten silloin voidaan tehdä ihan mitä vaan. Nyt ollaan vaan käyty poikien kanssa puistoissa leikkimässä, koska en oikeen oo vielä kartalla tässä kaupungissa. Vaikka mulla on autossa GPS, olin aika hukassa kun tiistaina kuskailin vanhempaa poikaa keskustaan. GPS nimittäin yritti ohjata mua suljetulle tielle kun olin kiireessä viemässä poikaa kouluun, mut onneks neroilin itseni tilanteesta. Viikon varrella on ollut vaikeita hetkiä, mut kaiken kaikkiaan asiat on sujunut niin paljon paremmin kun oisin koskaan aatellutkaan!

En oo paljon muuta lastenhoidon lisäksi tehny tällä viikolla. Maanantaina kyllä käytiin yhen paikallisen kaverin kanssa muutamalla keskustassa ja vähän tsekkailemassa lisää University of Michiganin kampusta. Livahettiin sisään Law Schooliin ja kyl kalpenee kaikki suomalaiset oppilaitokset missä oon koskaan opiskellu siihen verrattuna. Mietin vaan miltä USA:n parhaimmat (Ivy League) yliopistot mahtaa näyttää. Keskiviikkona mun hostmom oli vapaalla, joten pääsin lähtemään kotosalta käymään asioimassa ajokortin tiimoilta. Sain viime viikolla mun Social Security Cardin postissa, joten nyt pääsin etenemään hakemaan Michiganin ajokorttia. Saan siis ajaa täällä kansainvälisellä ajokortilla, mut tarvitsen kuvallisen amerikkalaisen henkilöllisyystodistuksen että voin avata pankkitilin (plus mun ei tarvitse kantaa passia mukana ID:nä). Hurautin yksinäni Secretary of State Officeen, istuin n. tunnin odottamassa ja sit pääsinkin tekemään kirjallisen kokeen ajokorttia varten. Opiskeltiin (lue: naurettiin harjoituskysymyksille) joku 5 min edellisenä iltana hostmomin kanssa kokeeseen, mut läpi meni että heilahti! Suurin osa kysymyksistä oli oikeestaan aika huvittavia, naureskelin itekseni koko kokeen läpi. Paluumatkan piristys oli radiosta tullut Call Me Maybe, mikä toi heti mieleen separiystäväni suomesta.<3 (Lauloin mukana ihan TÄYSII)

Huomenna koittais sitten taas viikonloppu (työpäivän jälkeen ofc), ja tällä kertaa en ajatellut nukkua sen yli. Lupauduin vahtimaan perheen pienempää poikaa pari tuntia lauantaiaamusta, ja tapaan myös yhden toisen au pairin. Sunnuntaina on toisen au pairin jäähyväisillallinen Ypsilantissa, minne ajattelin myös mennä. Sinällään kyllä aika kuokkavierasfiilis mennä täysin tuntemattoman ihmisen jäähyväisjuhliin, mut nevermind. Nään sitten alueen muut au pairit samalla! Toivon myös kovasti saavani jonkun ylipuhutta lähtemään ulos kanssani viikonlopun aikana.

Charlie the Cat

Mun tervetuliaisiks saama Hello Kitty-aamutakki!

Koitan jatkossa päivitellä tätä vähän useammin. Nää ekat viikot on vaan ollu niin täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, ettei aivokapasiteetti riitä kirjalliseen tuottamiseen enää. Jonkun kanssa puhuin Suomen ja USA:n eroista tässä viikolla, ja sanoin että ne ei oo mitään dramaattisen suuria, vaan koostuu monista pienistä asioista. Alan kuitenkin olla kärryillä jo aika monista pikkujutuista, ja joka päivä vaan paremmin!