Welcome Week Craziness

Welcome week, eli viikko jolloin opiskelijat palasivat kesälomilta takaisin kaupunkiin syyskuun alussa oli kesäloman viimenen viikko ja kaikessa hulluudessaan mahtava huipennus kesälle. Tää oli myös meidän JEVA-tiimin viimeinen viikko, sillä Anais lähti tämän jälkeen takaisin Ranskaan. Näillä fiiliksillä juhlittiin sitten opiskelijoiden paluuta, kauden ekaa futismatsia ja hyvän ystävän läksiäisiä. Welcome weekin aikana järjestetään tunnetusti vuoden isoimmat opiskelijabileet, eikä tääkään vuosi ollut poikkeus. Tässä tarkemmin viikon tunnelmista.

yhet viikon monista juhlista

Viikon eka iso häppeninki oli Greenwood block party. Greenwood on katu kaupungin opiskelija-alueella, ja näitä block partyja varten koko katu suljettiin liikenteeltä ja jokaisessa kadun varrella olevassa talossa järjestettiin kotibileet. Poliisit kuulemma hajoittavat kemut joka vuosi, joten saatiin vinkkiä että paikalla kannattaa olla ajoissa. Jessica asui naapurikadulla, joten siitä oli lyhyt matka siirtyä toisen kaverin kämpille Greenwood Avenuen puolelle. Iltayheksän aikaan porukkaa alkoi olla taloilla ja kaduilla jo aika paljon ja musiikki pauhasi kaikkialla. Jalkauduttiin itsekkin kadulle ja käytiin tsekkaamassa tuttujen bileet. Kymmenen aikaan koko katu oli täynnä ihmisiä kun festareilla ja jollain talolla oli DJ soittamassa ja ihmiset kadulla tanssimassa. Käytiin randomisti pistäytymässä bileistä bileisiin, kunnes poliisit tosiaan tulivat hiljentämään meiningin. Palattiin kotipesään eli Jessican terassille istumaan iltaa ja siinähän aika sit vierähtikin. Seuraavana päivänä vähän väsytti töissä.

kerranki mulla kävi tuuri:
pojat halus leikkii koko aamupäivän mun nukkumaanlaittamista :'D

Perjantai-iltana meillä oli ohjelmassa yllätysläksiäiset Anaisille. Oltiin laitettu facebookissa viestiä kansainvälisille kavereille, että tulisivat Jessican kämpille illalla. Anais ei tästä tiennyt mitään, vaan hermoili ettei ehi nähdä kaikkia kavereitaan ennen kotiin lähtöä. Ellenin kanssa noudettiin meidän ranskis ja ajettiin keskustaan Jessican luokse. Siellä Jessican kämppikset oli innolla vastaanottamassa Anaisia ja johdatti sen drinkeille pimeeseen olkkariin. Kun Anais pääsi ovelle asti, joku käänsi valot päälle ja koko internationals-porukka hyppäs esiin ja huusi SURPRISE kun leffassa konsanaan. Tästä alkoi supermukava ilta. Kun muut alkoi lähtä kävelemään baariin, me etsittiin muutaman kaverin kanssa kotibileideet. Welcome weekin aikana tää ei ollu kovin vaikeeta - poikettiin matkalta korttelin verran ja löydettiin yhen fraternity housen takapihalta kemut. Sinne oli pystytetty iso teltta mikä oli tupaten täynnä opiskelijoita tanssimassa talon kuistilla soittavan DJ:n tahtiin. Hyökättiin pokerina sinne sekaan ja tanssittiin siihen asti kun muut palasi baarista pilkun jälkeen ja mentiin takasin Jessican talolle missä jatkoiltiin melkein aamuun asti.

juhlakalu (koska mulla ei oo illasta juuri kuvia)

telttabileet

Tänä viikonloppuna ei paljon levätty. Lauantaiaamuna Greenwood Avenuella alkoi taas musiikki pauhata, kun ihmiset alkoivat valmistautua kauden ensimmäiseen futispeliin (tällä meinaan amerikkalaista jalkapalloa). Amerikkalaisilla on tapana järkätä ennen pelejä tailgating-kemut, mitkä opiskelijoiden keskuudessa meinaa lähinnä juomista ja bilettämistä aamusta asti. Mekin lähdettiin yliopistolla opiskelevan kaverin kanssa kiertämään eri fraternityjen (opiskelijoiden "veljeskuntien") taloillaan järjestämiä kemuja. Vaikka kaupunki ei kesän aikana ollut missään vaiheessa tuntunut tyhjältä, tajusi pelin mukanaan tuoman väenpaljouden myötä kuinka paljon kaupungissa oikeesti on opiskelijoita ja kuinka valtava juttu jalkapallo tämmösessä college-townissa on. Kadut oli aivan täynnä sinikeltasiin sonnustautunutta porukkaa ja liikenne ihan tukossa. Me kierrettiin frat houselta toiselle, ja kyllä oli taas kemuihin panostettu. Ilmasia juomia, DJ:tä soittamassa, kaikennäköstä Michigan-teemasta rekvisiittaa ja erilaista tunnelman nostatusta. 

Tian hätävara-asuste

frat hoouse

porukkaa kadulla. oon ollu huono kuvaamaan.

Pelin alettua meno hiljeni, kun suurin osa opiskelijoista oli lähtenyt Michigan Stadiumille peliin. Me palattiin taas kotipesään Jessican kuistille ja siinä istuttiinkin iltaan asti. Viihdytettiin itseämme huutelemalla kaikille ohikulkijoille "are you lost?" Saatiin aika kummastuneita katseita takasin, mut muutama saatiin täysin hämmentymään omasta sijainnista kartallaan. Illalla mentiin sitten afrikkalaisen kaverin synttäreille ja sieltä vielä viimeisen kerran Anaisin kanssa Ann Arborin parhaaseen college-baariin Ricksiin. Ilta päättyi sopivasti siihen, että ahtauduttiin koko JEVA-tiimin kanssa Jessin sänkyyn yöunille. 

Jessin terdellä

synttäreilt

Seuraavana päivänä Anais sitten lähti. Me käytiin heittämässä se kotiin isäntäperheen luokse, mistä se jatkoi myöhemmin matkaa lentokentälle. Ei siinä hyvästejä sanoessa oikein tajunnu että se on ihan oikeasti lähössä, mut kun ite palasin kotiin niin tuli vähän tippa linssiin. Ihan niinkun tässä kaikessa ei ois ollu tarpeeks äksöniä yhelle viikonlopulle, oli meillä sunnuntaina kotona vielä Jenniferin järjestämä clam bake-juhla. Lähin verrattava olis varmaan rapujuhlat, sillä tarjolla kemuissa oli kaikenmaailman mereneläviä. Jennifer laitto nää kaikki grilliin merilevän kanssa, ja oli kyllä ihan älyttömän hyvää. Mä olin kuitenkin niin väsynyt ja liikuttuneessa mielentilassa, etten oikein osannu olla seurallinen ja juhlat vaan jatku ja jatku. Joskus illansuussa hipsin sitten vähin äänin naapuriin Eugenian luokse, missä kateltiin Jessin, Ellenin ja Eugenian kanssa leffoja. 

the making of

takapiha juhlienaikana

tarjoilupöytä

Olin aivan järkyttävän kiitollinen, että viikon maanantai oli Labor Day eli yleinen vapaapäivä, jotta sain vähän toipua ennen töiden alkua. Toinen asia, mitä kiitin oli se että VIHDOINKIN kesäloma loppui, ja Dayton aloitti koulun! Selvisin kuin selvisinkin kesän hurjasta työrupeamasta. Jatkossa mun tarvitsisi vaan saattaa Dayton bussille ja sen jälkeen päivät menisi lähinnä Lachlanin kanssa. Semmonen oli sitten kesän viimeinen viikko - yhtään vähempää en ois voinu odottaa Ann Arborilta, welcome weekiltä ja JEVA-tiimiltä.

yökkärikoomailua