workworkworkWEEKENDworkworkwork

Hi there. Tänään on jo 17. päivä, joten voin sanoa että mun ensimmäinen kuukausi reissussa on täynnä! Kaikkea uutta, jännää ja ilahduttavaa on tullu vastaan, mut eilen valkeni et mukaan on tarttunu jotain muutakin: nimittäin 3 lisäkiloa. O-ou, America is gonna make me fat. Laskin, että jos pulskistumistahti pysyy samana, ehin lihoa koko reissun aikana 36 kiloa. Enkä oo käyny mäkkärissä kun kerran?!

"Operation Playroom"

Edellisessä postauksessa mainitsemani takin ja kenkien metsästys siisrtyi taas myöhemmälle, kun työpäivät vähän venyi. Alkuviikko meni siis vaan kotosalla poikien kanssa puuhaillessa. Keskiviikkona Jennifer oli taas kotosalla, joten pääsin lähtemään State Secretary Officeen viemään mun ajokorttia varten tarvitsemia papereita. Jennifer ehdottikin, että mennään lounaalle ensin, joten napattiin baby Lachlan mukaan ja hurautettiin Zingerman's Roadhouseen. Koska ollaan amerikassa, valitsin lounaaksi mac and cheeseä. Maha täynnä oli hyvä mieli jatkaa State Secretary Officeen jonottelemaan ja palauttelemaan lappusia. Musta räpsästiin kuva paikan päällä, sain väliaikasen ajokortin mukaan ja virallinen läpyskä tulee varmaan tän viikon aikana postista. Kuinka kätevää, sit voin vihdoin lakata kantamasta passia mukana ID:nä ja häpeemästä silmiä päästäni aina ku joudun näyttämään mun viisumikuvaa jollekin.

Illalla käytiin naapurin au pairien kanssa vielä "coffee partyilla" Panera Breadissa. Kahvila meni ysin maissa kiinni, eikä kukaan meistä halunnut vielä lähteä takasin kotiin joten jatkettiin matkaa downtowniin Alley Bar kuppilaan. Kouvolan pikkulauantaista poiketen porukkaa oli ihan mukavasti, kaikki jutteli lepposassa meiningissä ja dj soitti HYVÄÄ musaa. Yksien jälkeen oli kuitenkin kaikkien aika suunnata kotiin.

Lisää kuvateksti

Torstai-iltana päätin vihdoin lähteä etsimään itelleni kengät, ettei viikonloppuna tarvis palelluttaa varpaita kesätohveleissa. Päätin hurauttaa vähän kauemmas Arborlandin ostarille, ja GPS ohjas mut sinne tietty motaria pitkin. Pimeessä missasin oikean exitin tieltä, ja meinasin ajaa Ypsilantiin asti. Pääsin kuitenkin määränpäähäni, ja löysin itelleni maailman söpöimmät mokkasiinit! Olin ihan kuitti työpäivästä ja harharetkellä hermoilun takia, joten päätin palkita itseni ravitsevalla ja terveellisellä McDonald's-aterialla. Otin tarkotuksella hampparin jota ei suomessa oo, mut karvaaksi pettymyksekseni burgeri sisälsi kanapihvin lisäksi vaan kolme suolakurkkua. Nam. 

Huono suomalainen ruotsin (Michiganin) väreissä

Kieltäydyin epäviisaastii lähtemästä mukaan Chicagoon Color Run-tapahtumaan naapurin au pairien kanssa, joten perjantain lorvin vaan kotosalla. Lauantaina oli sit aika lähteä mun elämän ensimmäiseen football gameen (alan jo tuntea itteni tosi juntiks ku teen joka päivä jotain normi jenkkijuttuja "first time in my life"). Tämän kunniaksi Michiganin osavaltiossa tietenkin satoi koko päivän. Suunnitelma oli, että ajan hakemaan ruotsalaisen au pairin kotoaan, sit jätetään auto jonnekin kauemmas ja mennään bussilla stadionille. Parkkipaikkoja tuskin läheltä löytyy tai niistä joutuu pulittamaan 10-60 dollaria. Tietenkin GPS ohjas mut stadionin ohi menomatkalla, joten pääsin/jouduin jumittamaan ruuhkassa ikuisuuden katsellen tailgate-partyjä stadionin ympärillä. Sateesta huolimatta porukkaa oli ihan uskomaton määrä liikenteessä, ja kaikki Michiganin joukkueen väreihin keltaseen ja siniseen pukeutuneena. Pääsin sit vihdoin ihmissumasta liikkeelle vaan tehdäkseni U-käännöksen, sillä katu jota koitin ajaa oli tietöiden takia suljettu. Eli lisää odottamista ihmissumassa. Loppujen lopuksi pääsin perille, nappasin Jessican kyytiin, dumpattiin auto ja hypättiin bussiin kohti stadionia.

Sadeviittakansaa vaeltamassa stadionille

Oltiin molemmat turhan positiivisesti ajateltu, että päivän sateet on jo satanu ja vältyttäis kastumasta pelin aikana. Lisää vettä alko tulla kuitenkin jo meidän kävellessä bussilta stadionille. Sadeviitat oli myyty koko paikasta loppuun, mut onneks saatiin sentään muovipussit joiden päälle istua katsomossa ja nauttia pelitunnelmasta mukavassa tihkusateessa. Stadionille mahtuu joku 170 000 ihmistä, ja sateesta huolimattakin se oli melkein täynnä. Kyl semmosesta porukasta lähti aika uskomaton meteli. Ihan loppuun asti ei peliä jaksettu kattoa, kun alko olla suht läpimärkä olo. Käveltiin keskustaan bussiasemalle ja tsekattiin että seuraava bussi tulee n. 45 min päästä, joten mentiin Starbucksiin kahville ja lämmittelemään. Kotimatka venyi loppujen lopuksi kolmetuntiseksi, sillä paljastui että oltiin katottu väärää aikataulua ja lauantain vika bussi oli mennyt jo aikoja sitten. Päätettiin tilata taksi, jota sit saatiin odottaa niin kauan et ehdittiin käydä syömässäkin siinä välissä. Kun pääsin ite ajelemaan kotiinpäin (lämmöt täysillä ja penkinlämmitin paahtamassa ofc), taivas repes totaalisesti. Sade oli niin rankka, et hyvä et eteensä näki. Moni pysäytti autonsa tien sivuun ja jäi odottamaan sateen loppumista, mut mä paskakeleihin tottuneena suomalaisena jatkoin tyynesti matkaa kotiin. En voi sanoin kuvailla kuinka hyvältä tuntu heittää läpimärät sukat ja kengät pois ja vaihtaa kuivat vaatteet päälle.

Sunnuntai oli taas skypeday. Tuntuu aina hassulta alkaa puhua suomea, kun täällä oikeessa elämässä puhuu vaan koko ajan englantia. Kun mä puhun suomea, ärsyttää kun joillekin ilmaisuille ei vaan oo suomenkielistä vastinetta, ja taas englantia puhuessa ärsyttää kun jotkut hyvät jutut pystyy sanomaan vaan suomeks. Tuntuu myös, et mun englannin kielen sanasto on kutistunu ihan olemattomiin siitä mitä se joskus on ollu ja joutuu kapulakielellä kiertämään sanoja, jotka ihan varmasti oon joskus osannu. Ja jotkut päivät vaan on semmosia, et vaik kuin koittaa olla sulavasanainen, ulosanti on vaan yes, no ja änkytystä. On ollu myös mielenkiintosta kuulla monen sanovan, et mulla on aksentti. Vieraskielisen luokan kasvattina oon ihan tyrmistyny, mikä aksentti, mitenniin?! Ite en sitä omasta puheesta osaa kuulla. Mut onneks eurooppalainen aksentti on täällä vaan cool.

Leivottiin pipareita = jääkaapista pellille

Jen ja Pat oli matkoilla, joten olin poikien kanssa sunnuntai-illasta maanantai-iltaan keskenäni. En osannut oikeen nukkua yöllä ja pikku vekkulit kävi maanantaina hieman kierroksilla, joten työpäivän päätyttyä kirjaimellisesti lösähdin meritähtiasentooon mun huoneen lattialle. Huh. Tiistai olikin sit jo onneks ihan normipäivä. Nyt keskiviikkona täällä on ihan luksus keli, aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää yli kahtakymmentä. Kyl kelpaa!! Eikun pikkumukula messiin ja pihalle, hajotkaa sillä välin sateeseen!