Painting The Rock

Mulla on tää blogin kirjottaminen jäänyt ihan täysin kesän aikana. Tää on yllättävän työlästä hommaa (ainakin mulle, ehkä oon vajaa), ja tää kesä on ollu kertakaikkiaan ihan järkyttävän hektinen. Oon tehny lähestulkoon joka päivä ylipitkää päivää, ja suurimman osan kesästä pojat oli vaan mun kanssa. Ja nää mun pojat ei tosiaan oo mitään helpoimpia tapauksia... Loppukesään mennessä oli voimat aika lopussa ja hermoromahus ei kovin kaukana. Sain muutaman päivän lomaa kun Hertta-sisko tuli käymään, ja ilman tätä taukoa en kyllä varmasti ois selvinny. Vapaa-aika kesällä oli onneks niin mahtavaa, että koko kaaos pysy tasapainossa. Meillä on ihan uskomaton kansainvälinen kaveriporukka täällä, joka on aina valmiina tempaukseen kun tempaukseen. Etenkin tän kesän aikana ollaan tiivistytty isoks kaveriporukaks, ja meidät kyllä näkee ja kuulee kaukaa.

Kerta mä tän blogiprojektin silloin aikanaan alotin, ajattelin sen nyt kuitenkin saattaa loppuun. Lähen reissuun 29.9, mut siihen asti oon ihan vaan lomalla. Isäntäperhe lähtee vielä ite reissuun 21. päivä ja mä jään viikoks talonvahiksi, niin on varmasti aikaakin kirjotella. Tässä kesän aikana on tapahtunut paljon kaikenlaista, koitan parhaani mukaan kirjotella kohokohdista oikeessa järjestyksessä - kaikenkaikkiaan tää on ollut kirkkaasti paras kesä ikinä.

Tässä nyt ensimmäinen post-Cali postaus.

Roadtripin jälkeen mua vähän hirvitti, miltä arki pohjosessa Ann Arborissa maistuis. Tää kaupunki on kuitenkin aika pikkunen verrattuna paikkoihin missä reissulla käytiin. Jälleennäkeminen poikien kanssa meni kuitenkin oikein hyvin, nää ryntäs niin vauhilla syliin kun näki mut et menin nurin ja juttua kahen viikon erillään olon jälkeen riitti. Ekan kerran Ann Arborin keskustan nähdessä suorastaan herkistyin - kyl tää kaupunki on edelleen yhtä rakas.

Dayton autonpesuhommissa

Back to #AuPairLife

My cuties <3

Paluuviikolle sattui myös koulun loppukokeet. Journalismin koe koostui muutamasta kirjotustehtävästä ja filosofiassa koe oli ryhmäkeskustelu. Onneks opettaja anto vaihtoehdon skipata tän keskustelun ja antaa suoraan keskinkertasen arvosanan kokeesta. Mun filosofiset keskustelutaidot huomioon ottaen (olin koko lukukauden lähinnä kuunnellut kun muut puhuu) tää oli aika lottovoitto mulle. Selvisin kuitenkin kunniallisilla arvosanoilla molemmista kursseista: asteikolla A-F sain journalismista B+ ja filosofiasta B-. Oli vähän semmonen fiilis että sain ison bonuksen siitä et olin molempien kurssien ainut ulkomaalainen ja roikuin mukana koko lukukauden.

Ann Arbor = Tree Town

Kerta mun ei tarvinnut keskiviikkoiltana raahautua koululle, päädyin kivenmaalaushommiin. Vähän ihmettelin itekkin että mikäs on homman nimi, kun kaverilta tuli viestiä että haluanko tulla mukaan maalaamaan kiven. Tää on kuitenkin Ann Arborin oma perinne - vähän matkan päässä yliopiston kampuksesta on kivi, jota opiskelijat on käynyt maalaamassa vuosien ajan. Kiven päällä on niin monta maalikerrosta, että se on kasvanut kokoa aika lailla. 

Kuvia työvaiheista...

Meidän kansainvälinen porukka halus tietty ikuistaa kukin oman maansa lipun kiveen. Sudittiin koko kivi ensin valkoseksi ja ruvettiin taiteilemaan. Suteja ja pensseleitä ei tietenkään ollut tarpeeksi kaikille, joten päädyttiin käyttämään tikkuja ja omia kätösiä maalaamiseen. Kun kivi oli valmis oltiin itekkin aika värikästä porukkaa. 

Nää ihmiset. <3 <3 <3