Traverse City

Keskiviikkoiltapäivänä lähdettiin siis pohjois-Michiganiin Traverse Cityyn, tai oikeastaan Jenin äidin mökille kaupungin lähelle. Meidän isukki on aina kauhistellut perheen naisten pakkaamien tavaroiden määrää reissuun kun reissuun, mut voin kertoa et Siekkelin naisten matkatavarat ei vedä lähellekään vertoja siihen määrään tavaraa mitä me sullottiin Jenin autoon viikonloppua varten. Matka mökille kestää kuulemma yleensä kolme ja puol tuntia, mut meidän menomatka venyi yli neljään tuntiin liikenteen takia. Moottoritiet oli paikoitellen ihan tukossa, kun kaikki oli samaan aikaan matkalla kiitospäivän viettoon. Yks hidaste oli kyllä karhukolari, hui. Joku oli täräyttänyt mustakarhuun, ja karhun ruho oli vielä keskellä tietä lojumassa kun me ajettiin ohi. En oo koskaan nänhy karhua niin läheltä, vaikkakin tää yksilö oli kuollut. Kun saavuttiin perille mökille, Jennifer esitteli pikaisesti paikat joita riitti kolmessa kerroksessa. Mulla oli ihan oma makkari ja kylppäri varattuna ja pian saapumisen jälkeen kömmin tyytyväisenä nukkumaan.

Duck Lake

Ready to go 

Torstai oli sitten virallinen Kiitospäivä, mikä mun osalta alkoi kun Jennifer tuli herättämään mut yheksän jälkeen katsomaan Macy's-tavaratalon kiitospäiväparaatia. Paraati tapahtuu New Yorkissa, ja kuvataan telkkariin kaikkien katsottavaksi. Paraatin katsominen kiitospäivänä on ilmeisesti vähän sama juttu kun Joulupukin kuuma linja meillä jouluna. Käytiin aamupäivästä poikien kanssa vähän ulkoilemassa ja avustin Jeniä kiitospäiväaterian teossa kykyjeni mukaan (kuorin perunat). Iltapäivällä istuttiin kaikki ruokapöydän ääreen nauttimaan ateriasta. Meidän kiitospäivän menuun kuului tietty kalkkuna ja sen lisäksi perunamuusia, vihreistä pavuista tehtyä pataa, kalkkunantäytettä ja karpalohilloa. Ennen syömisurakan alottamista kerrottiin kaikki, mistä ollaan kiitollisia. Dayton oli tietenkin kiitollinen puimureista. Koska tää saattaa olla mun ensimmäinen ja viimenen kiitospäivä, söin herkkuja halkeamispisteeseen ja vielä vähän lisää. Piti odotella iltaan asti, että mahaan tuli tilaa jälkkärille eli kurpitsapiirakalle. Illallisen jälkeen päivä meni kaikkien osalta lähinnä ähkystä toipumiseen.

Lake house

Turkeyy

Perjantaiaamuna lähdettiin puolentoista tunnin päähän Boyne Cityyn ottamaan valokuvat perheestä. Sama valokuvaaja on ottanut perheestä kaikki aiemmat kuvat jotka on superhienoja joten olin innoissani et mäkin saan itestäni niin hienoja kuvia muistoksi tästä vuodesta. Valokuvaajalla oli pikkunen studio 1900-luvun alussa rakennetun talon yläkerrassa. Otettiin pari kuvaa missä on koko perhe ja minä, ja sit yks kuva missä on vaan minä ja pojat. Odotan innolla, että saan nähdä kuvat valmiina. Ajettiin takasin mökille pitkin pohjois-Michiganin peräkylien ja pikkukaupunkien läpi, ja niitä katellessa olin hyvin kiitollinen et asun Ann Arborissa enkä missään siellä. Pysähdyttiin Bellairessa lounaalle Short's Breweryyn ja tilasin herkullisen kanawrapin lisäksi herkullista pistaasi-kerma-olutta. Täällä on kaiken maailman erilaisia oluita mut toi oli kyl yks parhaista tähän mennessä. Lounaan jälkeen jatkettiin matkaa takaisin mökille, ja illemmalla Jenin ja Patin ystäväpariskunta Kevin ja Emily tuli kanssa mökille meidän kanssa. Kun lapset oli saatu unten maille, pelattiin korttia ja juotiin jokunen puteli viintä. Opetin amerikkalaiset pelaamaan paskahousua ja ne puolestaan opetti mut pelaamaan bullshittia. Lätkittiin korttia aamuyön puolelle ja yönälässä syötiin melkein kaikki kiitospäiväaterian tähteet. 

Duck Lake again

Lauantaina aamupäivästä jätettiin isompi ja pienempi miesväki keskenään mökille ja lähdettiin Jenin ja Emilyn kanssa Traverse Cityyn. Alotettiin lounaalla keskustassa ja sen jälkeen kierreltiin vähän kaupoilla shoppailemassa. Traverse Cityn keskusta on kyllä tosi kuollut verrattuna Ann Arboriin, mutta se onkin yliopistokaupunki kun taas Traverse ennemminkin eläköitymispaikka ja kesäkaupunki. Keskustan putiikit ei oikein sopinut mun budjetille, joten mulle ei tarttunut mukaan juuri mitään. Poikettiin johonkin pubiin keskustassa kurkkaamaan University of Michigan vs. Ohio State futispelin viime minuutit, jotka ei tietenkään menny U of M:n kannalta toivotulla tavalla. Oman joukkueen tappiosta surullisina talsittiin autolle ja ajettiin takaisin mökille. Illalla mä jäin vuorostani mökille lapsenvahdiksi ja pariskunnat lähti Traverse Cityyn illalliselle ja vähän humputtelemaan. Kateltiin poikien kanssa vähän Tinttiä ja sit passitin ne nukkumaan, et oli suht helppo nannykeikka.

Perjantaina satoi ensilumi!

 Sunnuntaina kasattiin kimpsut ja kampsut kasaan, siivottiin mökki ja lähettiin paluumatkalle puolenpäivän jälkeen. Mun matka meni mukavasti poikien kanssa torkkuessa takapenkillä. Matkalla pysähyttiin Frankenmuthissa, joka on alunperin saksalaisten asuttama kaupunki jossain keskivaiheilla lapasta. Kaupunki yrittää edelleen näyttää saksalaiselta, ja sieltä löytyy maan suurin joulukauppa jossa kuulemma on osastot jokaiselle maailman eri osalle. En päässyt tarkistamaan josko sieltä ois oikeesti löytyny jotain Suomalaista joulukrääsä, mut päivällinen Bavarian Innissä korjas tilanteen. Viereisessä pöydässä istui seurue, joka juhli ilmeisesti porukan isovanhempien 53-vuotis hääpäivää. Ravintolasta lähtiessä Dayton näki parkkipaikalla olevan hevoskärryn ja innostui asiasta niin kovasti, että pakkohan sitä oli sit lähteä hevoskärryajelulle. Neljälläkympillä päästiin viidestään parinkymmenen minuutin kierrokselle ympäri kaupunkia. Täytyy sanoa, että Suomen hirveimmätkin jouluvaloviritelmät kalpenee amerikkalaisille tovereilleen. Etenkin Frankenmuthissa oli vaikka minkälaista viritelmää, sillä paikka on Michiganin "joulukaupunki". Heppa-ajelun jälkeen köröteltiin vielä tunnin verran kotiin ja olin hyvin onnellinen nähdessäni Ann Arborin pitkästä aikaa.