Good Times

Tässä edellispäivityksessä mainitsemaani rooibosteetä siemaillessa ajattelin, että voisin yrittää olla sanani mittainen (nykyisin myös levyinen) nainen ja saattaa blogini ajan tasalle. Vihdoin on jotain muuta kirjotettavaa kun Halloween-juttuja! Vaikka juhlan kaikki synkät ja pelottavat jutut vetookin muhun, alko kuukauden mittanen hehkutus jo tulla korvista ulos. Ja ne karkit. 

Mun kahvimuki!

Tän romaanin alotan viime viikon maanantaista. Siitä päivästä ei onneks oo kamalan paljon kerrottavaa. Maanantaiksi työpäivä oli mukava, ja illan vietin vaan kotosalla. Ehkä väsytti vielä viikonlopun jäljiltä. Tiistaina olikin sitten vaalipäivä, Election Day, jolloin maan presidentiksi onneksi valittiin taas Barack Obama. Jenkkien vaalipäivä on huomattavasti suurempi härdelli kuin Suomen vastaava: kouluja oli suljettuna ja jokaisesta mediasta tuli pelkkiä vaaliuutisia. Täällä on ihmisillä ollut kyllä jo siitä asti kun tulin erilaisia kylttejä pihalla tai tarroja auton takapuskurissa kertomassa kumman ehdokkaan puolella ollaan. Demokraatit vei suurimman osan äänistä Michiganissa, joten nää tarrat ja kyltit täällä on tietty Obaman puolella. Mullakin on oma Obama-kahvimuki, jonka sain muutama viikko sitten mun isäntäperheeltä Washingtonin tuliaisena. Itse en vaalihässäkkää oikein päässyt todistamaan, muuten kuin ekstratöiden merkeissä: tietenkin myös Daytonin koulu oli suljettu vaalien takia. Ajettiin Daytonin kanssa huvikseen keskustaan (lue: en muistanut että muutkin paikat on kiinni - turha reissu) ja paluumatkalla käytiin ruokaostoksilla. Mun oli tarkotus ostaa vaan jogurttia ja marjoja omaa aamupalaa ajatellen, mut Dayton sai ylipuhuttua ensin tsekkaamaan leluhyllyt joululahjatoiveiden merkeissä ja ostamaan suklaa-kaurapuuroa, sateenkaarenvärisiä muroja yms. herkkuja. Koska oon itekkin toivoton makean (kaiken ruoan) suhteen, viimesenä mukaan tarttu vielä suklaadonitsit. Illalla seurailin ääntenlaskua omasta sängystä käsin. 15 yli 11 aikaan ääniä oli laskettu sen verran, että Obaman jatko varmistui. Sammutin telkkarin ja kävin hyvin mielin nukkumaan.

Dayton miettii mitä toivois joulupukilta

Keskiviikkona duunipäivä meni ihan mukavasti. Päivän puheenaihe oli tietenkin vaalit, joiden tulokseen suurin osa - mukaanlukien mun isäntäperhe - oli tyytyväinen. Eriäviä mielipiteitäkin kuulin kyllä, mut vaan rikkaampien amerikkalaisten puolesta. Niitä vaan vituttaa että Obama aikoo verottaa niitä lisää. Illalla kävin moikkaamassa kaveria, joka palasi yllättäen pidemmältä reissulta kaupunkiin. Kun ajelin pimeellä (täällä tulee muuten kanssa pimeä jo ihan törkeen aikasin!) takasinpäin, meinasin täräyttää peuraan tässä naapurustossa. Niitä elelee pieni lauma täällä. Ne on monet kerrat jolkotellu meidän takapihan poikki kun ollaan oltu poikien kanssa aamupalalla, mut nyt kolme niistä päätti ajoittaa niiden iltakävelyn just siihen ajankohtaan kun mä pilkkopimeessä - koska meidän naapurustossa ei jostain typerästä syystä oo katuvaloja - ajelin kotia kohti. Onneks täällä on nopeusrajotus vaan 25mph ja mulla on salamannopeat refleksit, joten selvisin vaan kunnon säikähyksellä. Perkeleen peurat. 

Torstai on ehkä mun lemppari työpäivistä, koska silloin mun ei tarvitse hoppuilla mihinkään. Aamulla vien Lachlanin "baby schooliin", minkä jälkeen oon Daytonin kanssa kahestaan kunnes se lähtee puol 12 aikaan eskariin. Sit mulla on ruhtinaallinen 45 minuuttia tyhjäntoimitusaikaa ennen kun haen Lachlanin takasin kotiin. Tietty käytin tän ajan lempiasiaani: syömiseen. Illemmalla töitten jälkeen lähdettiin mun ranskalaisen kaksosen kanssa keskustaan kahville. Meillä oli viel sattumalta extra-tekstiilikaksosvaatetus: samanlainen takki, farkkupaitis ja ruskee pikkulaukku. Mulla on missiona tilata aina joku erilainen kahvi, joten tällä kertaa Biggby's Coffeessa otin piparminttu-latten - kermavaahdolla tietty. Juteltiin aikamme, mut sit alko väsymys painaa sen verran että palattiin kotiin nukkumaan. Tultaisiin nimittäin tarvitsemaan voimia viikonloppuna, sillä tällä kertaa Jessicalla oli talo tyhjillään.

Charlie & Dayton having breakfast

Perjantaina Daytonilla ei yleensä oo koulua, vaan molemmat pojat on koko päivän kotona. Mut koska Election Day oli vapaapäivä, tänä perjantaina Daytonilla oli koulua - tosin pyjamapartyjen merkeissä. Kyllä Dayton näytti aika huvittavalta kun viiletti menemään tuolla pihalla yökkäreissä. Pat puhalsi jokunen viikko sitten kaikki lehdet meidän takapihalta yhteen isoon kasaan, mistä pojat repii valtavasti riemua. Niitten lempileikki on tietty sellanen, että mä ensin jahtaan niitä ympäri pihaa, sit nappaan kiinni ja kannan takas lehtikasalle ja lopuks heitän takasin sinne. Kyl haba kasvaa. Duunipäivän jälkeen olin varannut ajan tukan värjäykseen. Koin hirveen karvanlähtöajan just kun tulin tänne (=tukka tippu päästä), joten en halunnu rääkätä mun tukkaa värjäämällä sen ite. Jennifer vei mut mun ekalla viikolla täällä tukanvärjäykseen Aveda-kampaamoon, joka käyttää vaan luonnonmukaisia, hellävaraisia tuotteita. Itse kampaamo on aika hintava, mut varasin itelleni ajan Aveda-Institutesta joka on siis saman firman parturikoulu. Mun kampaaja oli supermukava, mut hinta oli kuitenkin sen verran paljon et tuskin toiste tulee mentyä.

Lachlan in the leafpile

Kun pääsin vihdoin kampaamosta, ajoin vakkari Liqueur-storen kautta kotiin. Vaihdoin pikapikaa vaatteet, kävin nappaamassa Anaisin kyytiin ja ajoin toiselle puolelle naapurustoa Jessican luokse. Jessica ja Ellen oli jo aloittaneet valmistautumisen iltaa varten. Tällä kertaa siemailtiin vaan sivistyneesti viiniä. Ja vähän rommia. 11 aikaan tilattiin taksi keskustaan ja matkalla kävi kyllä (taas) sääliksi kuskia kun joutu kuuntelemaan meidän juttuja. Mentiin jo ehkä vakkari-tanssipaikaksi muodostuneeseen Rushiin, josta kuitenkin vaihdettiin Habanaan jossain vaiheessa. Yllättäen törmättiin Habanassa muutamaan muuhun au pairiin! Jorailtiin niitten kanssa hetki, mut paikka oli muuten sen verran syvältä että päätettiin vielä illan viime hetkillä palata Rushiin. Siellä tavattiin vielä pari au pairia lisää - meitä on täällä yllättävän paljon näköjään. Pilkun jälkeen otettiin taksi Jessican luokse, jonne jäätiin kaikki yökylään.

The Crew + random au pairs

Aamulla rapelon erinäisistä asteista kärsiessämme siivottiin talosta eilisillan jäljet ja kaunistauduttiin sen verran, että kehdattiin lähteä keskustaan syömään. Jessica jäi kotiin, mut me Ellenin ja Anaisin kanssa mentiin Buffalo Wild Wingsiin Ellenin himoitsemien chicken wingsien perässä. Ite otin jonkun wrapin ranskalaisten kanssa. Ei kovin montaa sanaa vaihettu aterian aikana kun kaikki vaan nälkäsinä ahmi luolamiestyyliin ruokansa. Ravintola oli melko täynnä, ja sisustettu kaikenmaailman futis-krääsällä ja seinillä oli "muutama" telkkari josta porukka seurasi meneillään olevaa Michigan Universityn peliä. Itse kun en lajista juuri mitään ymmärrä tuli pari kertaa säikähettyä kun porukka ympärillä alko yhtäkkiä hurrata kotijoukkueen viedessä. Kun olin saanut mahan täyteen ihanaa rasvaista rapeloruokaa, iski tajuton väsymys. Pudotettiin Anais keskustaan ja ajettiin Ellenin kanssa takasin Polo Fieldsiin. Kotiin päästyä vastustin houkutusta mennä päiväunille ja painuin suihkuun. Hitaasti mutta varmasti aloin taas valmistautua lähtemään jonnekin illalla. 

Buffalo Wild Wings

Kun vihdoin muutaman tunnin lorvimisen jälkeen sain itteni valmiiksi, hurautin taas Jessican luokse. Jess ja Ell röhnötti pimeessä olkkarissa kattomassa Breakfast at Tiffany's-leffaa, mistä ehin ite nähdä vaan loppupuoliskon. Sen perusteella täytyy kyllä ehottomasti kattoa koko leffa joskus! Leffan jälkeen Anaiskin saapui paikalle. Vähän illemmalla Ellen ajoi meidät keskustaan, ja mentiin Alley Bariin miittamaan tuttuja. Porukka kuitenkin lähti eri teille, mut vaihdettiin baaria Ashley'siin missä yhdistyttiin jälleen. Juotiin yhdet Ashley'sissä ja sen jälkeen ei oikeen tiedetty, lähtiskö kotiin vai vielä tsekkaamaan joku paikka. Päädyttiin kävelemään autolle päin ja harkitsemaan jotain paikkaa samalta suunnalta. Tällä kävelyreissulla törmättiin mun isäntävanhempiin, jotka oli myös ollu humputtelemassa. Jen suositteli kovasti menemään baariin josta ne oli just Patin kanssa tullut, mut me päädyttiin kuitenkin palaamaan kotiin. 

Me & my twin

 Sunnuntain rapeloaamiaisena oli pekonia ja french toastia ja ruokajuomana Michigan Cherry-kahvia. Kirsikkaa kasvaa paljon tässä osavaltiossa, joten täällä saa sinappia myöten kaikkea kirsikanmakuisena. Ruokalevon jälkeen hipsin kotiin. Sunnuntai oli Suomen isänpäivä, joten rimpautin Skypellä kotiin ja toivottelin hyvät isänpäivät,. Taidettiin jutella porukoiden kanssa puolisentoista tuntia. Skypeilyn jälkeen painuin suihkuun raikastumaan. Kotosalla lorviessani Jessica, Anais ja Ellen oli kokoontuneet keskustan kirjastoon suunnittelemaan ensi kevään Kalifornian festari/road trip-matkaa. Kun tytöt sai suunnitelman purkkiin, tavattiin vielä Jessin ja Anaisin kanssa läheisessä Burger Kingissä illallisen merkeissä ja puhuttiin reissusta vähän lisää. Se tulee vaatimaan paljon säästämistä, mut tulee kyllä olemaan joka pennin arvonen for sure! Kerron tästä lisää myöhemmin ;) Ihan kun pekoniaamiainen ja Burger King-illallinen ei ois ollu tarpeeks, poikettiin vielä tien toiselle puolelle supermarkettiin ennen kotiinpaluuta ja mun oli tietty pakko (koska olin sunnuntaimasentunu) ostaa vielä purkillinen Ben & Jerry'siä iltapalaks. 

Maanantain duunipäivä meni aika lepposasti. Jennifer oli kotosalla, joten oli kivaa kun oli aikuista juttuseuraa. Poikien kanssa on tietty aina vähän hankalampaa kun on useempi aikuinen paikalla, mut en enää ujostele niin paljoa käskyttää niitä vanhempien edessä (hehe) kun alussa niin ei pahemmin haitannut. Daytonilla on jo jonkun aikaa ollut heiluva hammas, ja maanantaina oli vihdoin suuri päivä - ensimmäinen hammas irtosi vihdoin! Kouluun lähtiessä se oli vielä suussa, mut kun iltapäivällä menin sitä vastaan bussille ensimmäiset sanat oli: "Look Veera! I lost my tooth!" ja hammasrivistössä reikä. Tiistaina Dayton ihaili hampaan jättämää koloa peilistä jokaisessa mahollisessa välissä ja kertoi asiasta tyyliin jokaiselle vastaantulevalle aikuiselle. Aww. Ja tietty hammaskeiju oli tuonu sille yön aikana hopeadollarin!

"Look it! Look it!"

Tiistai-iltana mentiin Anaisin kanssa taas Bar Louieen burgereille. Suomalainen Riitta oli taas siellä, mut samoin ihmisiä Albaniasta, Kreikasta, Meksikosta, Espanjasta ja Amerikasta. Olin aiemmin päivällä käynyt pitkästä aikaa puntarilla ja todennut, et lihomistahti toisenkin kuukauden aikana on pysynyt hyvänä: jo toiset kolme lisäkiloa! Se ei kuitenkaan paljon mun syömistä haitannut (etenkin kun hampparin lähtöhinta oli dollarin), vaan tilasin hampparin about kaikilla mahollisilla täytteillä ja oluen ruokajuomaksi. Syötiin ja juteltiin niitä näitä, kunnes muu porukka lähti vielä jatkamaan iltaa johonkin toiseen baariin. Mä ja Anais kuitenkin suunnattiin jo kotiin päin. Matkalla tuli puheeksi, että mun ois jo aika hakea kouluun, jos haluan päästä Washtenaw Community Collegeen haluamilleni tunneille. Kotona vielä pienessä paniikissa selasin Community Collegen sivuilta läpi, mitä kaikkea mun tarvii tehdä hakemista varten. Tän paniikkitsekkauksen parissa vierähti aikaa aamuyön puolelle. Kaiken pitäis olla kuitenkin kunnossa, phew.

Läskeys alkaa näkyy jo naamast

Koska valvoin eilen turhan myöhään, oon ollu tänään aika koomananny. Ja kuten oon joskus aiemmin sanonu, pojat tuntuu haistavan sen ja päättää just sinä päivänä käyttäytyä huonosti. On  ollut kärsivällisyys kerran jos toisenkin koetuksella tänään. Viime yönä tais olla ekan kerran kunnolla kylmä täällä, sillä nurmikko oli hallassa ja takapihan purokin jäätynyt. Ainakin Stadissa on nyt lämpimämpää kun täällä! Lunta odotellessa...