Miscellanious

 Kaikista mun hyvistä aikeista huolimatta oon tosi laiska päivittämään tätä blogia. Nyt oon kyllä ollut isäntäperheen kanssa mökillä Traverse Cityssä ILMAN TIETOKONETTA ja koittanut hoidella juttuja jotta pääsen kouluun täällä ens lukukaudella, niin annettakoon se mulle anteeksi. Koitan tässä nyt muistella tapahtumia toissaviikolta parhaani mukaan.

Keskiviikko meni kotona lorviessa, joten siitä ei sen enempää. Torstaina töiden jälkeen läksin hoitamaan vähän asioita. Sain vähän aikaa sitten vihdoin avattua mun amerikkalaisen pankkitilin, ja sain verkkopankkitunnukset siihen. Unohin kuitenkin jo suunnilleen kotimatkalla mun käyttäjätunnuksen (en tiedä miten on mahollista jos muistan varmaan hautaan asti mun suomalaisen tilin tunnuksen mikä on pelkkä litania numeroita?!), joten alotin mun reissun käymällä pankissa kyselemässä sen perään. Asia selvisi henkkareita näyttämällä, ja pääsin jatkamaan matkaani kirjastoon kirjastokorttia hankkimaan. Ajattelin, että poikkeisin kirjaston lähimpään toimipisteeseen keskustaan ajamisen sijaan että säästäisin aikaa. Ajoin kuitenkin ohi oikeesta risteyksestä ja jouduin seisomaan ruuhkassa ikuisuuden et pääsen takasinpäin. Et se siitä hienosta ajatuksesta säästää aikaa. Kirjastokortti vaati yhen lapun täyttämisen, ja nyt voin hankkia itelleni muuta lukemista kun 50 Shades of Grey, woo!

Ajoin kotiin syömään, enkä sit paljoo muuta ehtinykkään kun The Crew tuli noutamaan mut keskustaan. Jessi oli lähössä perheensä kanssa Thanksgivingin viettoon Nebraskaan niin mentiin Ashleysiin jäähyväisille. Vaikka olin just syöny kotosalla, sorruin tilaamaan vielä burgerin ja Coronan iltapalaksi. Näin niitä lisäkiloja kertyy. Oltiin ihan koomaväsyneitä ja kikatettiin ihan hulluna kaikille tyhmille jutuille, ohhoh. 11 aikaan Ellen ajoi meidät takasin Polo Fieldsiin, toivotettiin Jessille hyvät kiitospäivät ja painuttiin koteihimme nukkumaan.

mmm food

Perjantaina mentiin poikien kanssa aamupäivällä voimistelusalin avoimelle tunnille. Käytännössä jumppasalin kaikki patjat, trampoliinit yms on siis tunnin ajan kaikkien vapaassa käytössä ja leikittävissä. Mun riiviöistä pienempi ei ollu ihan parhaalla käytöksellään, ja voin kertoo et ei oo helppoo pitää silmällä kahta supervilkasta lasta useemman kymmenen muun mukulan joukossa. Olin hyvin uupunut nanny kun lähettiin takas kotia kohti. Ajoin huvikseen maisemareittiä keskustan kautta takasin, ja löysin varmaan joku 100 paikkaa matkan varrelta missä ois kiva käydä. Loppu työpäivä sujui ihan mukavan rauhallisesti. 

riiviöiden päivän look: samanlaiset vaatteet jotta tunnistaa omiksi 

Illalla Anais sai mut suostuteltua lähtemään tsekkaamaan uusimman Twilight-leffan. Teatterissa, johon mentiin oli varmaan 20 salia ja Twilightkin pyöri puolen tunnin välein. Tultiin paikalle aika viimesillä minuuteilla, ja suunnattiin viimesille vapaille vierekkäisille paikoille - ja sattumalta meidän edessä istu au pairit Jessica ja Jenyffer. Hassua miten pieni tääkin paikka välillä on. Juoruiltiin niitä näitä ennen leffan alkua ja mä hörpin cherry-pepsiä. Leffa itessään oli niin huono, että se lipsahti komedian puolelle. Yleisö repes useemman kerran ääneen ylikorneille reploille, ja loppuratkaisu oli kerrassaan hulvattoman halpa. Leffan jälkeen ajettiin keskustaan ajatuksena käydä jossain yksillä ennen nukkumaanmenoa, mut meiltä loppu voimat jo sandwich bariin. Käytiin kampuksella kuvaamassa itsemme hienon taideteoksen kanssa, hypättiin autoon ja ajettiin kotiin nukkumaan.

Meitsi ja mystinen pyörivä kuutio

Olin lupautunut lauantaina vahtimaan Daytonia ja Lachlania aamusta iltapäivään, jotta Jen ja Pat vois mennä tailgate-kemuihin stadionille. Onneks ei edellisiltana tullut oltua ulkona sen myöhempään, niin jaksoikin ihan mukavasti hölmöillä poikien kanssa. Parhaimpia osia tässä nannykeikassa oli, että sain ajaa Jenin autoa keskustaan ja takasin, hehe. Kun vanhemmat palasi juhlistaan kotiin, mä painuin suihkuun ja aloin valmistautua omiini. Anaisin kanssa oltiin puhuttu edellispäivänä, että voitaisiin olla oikein hienoja ja pistää mekot ja korkkarit päälle. Mä en tuonut Suomesta yksiäkään korkkareita mukanani, joten suihkunraikkaana kävin nappaamassa Anaisin kyytiin ja suunnattiin ostarille kenkäostoksille. Ellen taas tarvitsi mekon itselleen, joten tavattiin kaikki siellä. Löysin aivan ihanat kiilakorkoset korkkarit ensimmäisestä kaupasta johon astuin sisään. Oisin voinu ostaa kyseisestä kaupasta kaiken, mut tärkeä säästökohde mielessä pysyin lujana. Ostarilta ajettiin peräkanaa lähikauppaan alkoholiostoksille ja siitä taas jatkettiin meille. 

Vähän tailgating-väkeä

My new babies <3

Puol yheltätoista, kun oltiin saatu naamat maalattua ja vaatekriisit selätettyä soitettiin taksi ja lähettiin keskustaan. Meillä oli tarkotuksena mennä tarkastamaan Rick's-niminen baari, jossa ei aiemmin olla oltu. Kun saavuttiin perille, meitä odotti iloinen yllätys: puolen korttelin mittanen jono! Täristiin siinä suunnilleen tunti ennen kun päästiin sisälle, mut onneks jonossa oli mukavia ihmisiä juttuseurana. Paikka itsessään oli suuri pettymys, pelkkä iso tanssilattia ja baaritiski joten ei viihdytty kauaa vaan siirryttiin meidän kantapaikkaan Rushiin (josta oltiin vannottu pysyvämme kaukana). Armottoman joraamisen jälkeen käytiin vielä pizzalla ja sit palattiin kimppataksilla kotiin. Olin niin väsy kotiintullessa etten muuta jaksanu kun ottaa piilarit pois ja rojahtaa sänkyyn nukkumaan.

Pakollinen "nyt otetaan kuva meistä"-otos

Sunnuntaiaamuna heräsin ekan kerran siihen, kun Dayton tuli mun huoneeseen kaheksan jälkeen esittelemään ilmapalloja. Onneks Jen tuli heti perässä ja hätyytti D:n pois, ja pääsin jatkamaan unia. Lopulta heräsin kuitenkin, kun Ell soitti kymmenen jälkeen että tulee käymään ja hakemaan tavaransa jotka unohti mun luokse. Tässä vaiheessa olin jo tarpeeks hereillä tajutakseni, että mulla on edelleen takki päällä ja toinen kenkäkin jalassa. No eipä ollu ainakaan kylmä nukkua, toisin kun yleensä täällä kellarissa. Kun Ell saapui paikalle ja mä olin saanut itteni ihmisen näköiseksi, päätettiin lähteä krapularuualle jonnekin. Saatiin Jenniferiltä vinkki, että korealainen Bi Bim Bop sisältää hiilareita, rasvaa ja proteiinia just oikeessa suhteessa krapulan helpotukseen, joten suunnattiin keskustaan Kerrytowniin etsimään korealaista ravintolaa. Kerrytown on pieni "ostari" täynnä erilaisia putiikkeja ja pikku ravintoloita samannimisessa kaupunginosassa, joten löydettiin ruokapaikka sen suuremmitta ongelmitta. Kun istuttiin Ellenin kanssa syömässä, putkahti Anais paikalle sattumalta hostdadinsa ja -lapsensa kanssa. Jo toinen kerta tällä viikolla kun törmäsin tuttuihin sattumalta. Syömisen jälkeen Ellen heitti mut kotiin, ja juttelin porukoiden (<3) kanssa skypessä jokusen aikaa ennen kuin Anais vuorostaan tuli hakemaan unohtamansa tavarat mun luota. Istuttiin jonkun aikaa juttelemassa mun huoneessa, kunnes Anaisin piti lähteä kiitospäiväillalliselle isäntäperheensä luokse.

Mun herätyskello

Mäkin lähdin illemalla oman isäntäperheeni kanssa Jenin enon luokse illalliselle. Pakkauduttiin koko kööri autoon (mä mukavasti takapenkille poikien turvaistuinten väliin) ja ajettiin parinkymmenen minuutin päähän kohteeseen. Jenin enolla ja hänen vaimollaan on 3 lasta, jotka on 24, 21 ja 16. Vanhimmat siskokset opiskelevat muualla, mut tapasin sisaruksista nuorimman, joka käy vielä high schoolia täällä. Syötiin pastaa tomaattikastikkeella ja illallisen jälkeen eno sytytti takkaan tulet ja istuttiin sen äärellä juttelemassa. Perheellä on maailman sulosin koira, Elvis, joka on beaglen ja pitbullin risteytys. Eno toi koiran sisälle poikien rapsuteltavaks ja munkin oli tietty päästävä hellimään sitä. Elvis oli niin innoissaan mun rakkaudesta että melkein kiipes syliin ja laski intopissit mun jaloille. Nice. Itteäni tilanne lähinnä nauratti (eikä vahinko ollu onneks kun muutaman pisaran suuruinen), mut Dayton 5 v veti herneet nenään Elvikselle mun puolesta ja komens sitä: "Naughty boy Elvis! Don't you ever EVER pee on Veera again!" Ei kauaa tän pissaepisodin jälkeen pakkauduttiin takasin autoon ja ajettiin kotiin ja mä painuin kuolemanväsyneenä suoraan sänkyyn.

Maanantain duunipäivä meni superlepposasti hyvien yöunien ansiosta. Oon säästellyt rahaa jonkun aikaa, jotta pääsisin lähtemään tyttöjen kanssa New Yorkiin uudeksi vuodeksi.  Maanantai on mun palkkapäivä, ja tän tilin jälkeen mulla oli vihdoin tarpeeks rahaa kasassa! Koska saan mun palkan toistaiseksi käteisenä, suuntasin töitten jälkeen pankkiin tallettamaan rahat mun tilille. Kun olin ovensuussa laittamassa kenkiä jalkaan, Dayton tuli kysymään josko vois tulla mukaan eikä mulla ollut mitään sitä vastaan, niin se hyppäs sitten kyytiin kanssa. Täällä talletuksen voi hoitaa työntämällä käteisen ottomaattiin, joten ajettiin lähimmän vastaavan luokse ihan vähän matkan päähän. Mulla oli hillitön nippu 1 dollarin seteleitä, joita tomaatti ei kurttuisuuden takia huolinut vaikka kuinka monta kertaa niitä yritin sinne työntää. Jupisin jotain itsekseni asiaan hieman kyrpiintyneenä ja Dayton takapenkillä alko yhtäkkiä huutaa myötätuntosesti  "GOD SHIT, GOD SHIT". Mun piti hetken kasata itteäni ennen kun pystyin naurulta ojentamaan sitä kielenkäytöstä. Mulla on nähtävästi hyvä vaikutus mun lapsiin. Sain suurimman osan mun käteisvaroista talletettua, minkä jälkeen ajettiin tien toiselle puolelle 24h superhypermarkettiin ostamaan jäätelöä mun kurttusilla dollarin seteleillä.

I will be there again soon !!

Kotiin palatessa tsekkasin heti lennot, jotka olin aikonut varata Nykiin. Harmikseni multa jäi puuttumaan hinnasta just kurttusten setelien verran, joten uus pankkireissu olis eessä seuraavana päivänä kun itse konttori ois auki ja hermoilin että lentolippujen hinnat ehtis taas nousta yön yli. Pat pelasti mut kuitenkin tältä ja makso mun liput, mistä olin superhyperkiitollinen  (tosin nyt en saa palkkaa pariin viikkoon, heh heh). Laitoin heti riemuviestit Jessille ja Anaisille, että pääsen mukaan remmiin New Years Eve humuihin Nykiin. Lennetään kaupunkiin 30.12 ja takasin Michiganiin 2.1. ja meillä on hotelli ihan Times Squaren kupeessa. EN MALTA ODOTTAA !!!

Tiistaiaamusin oon vien aina Lachlanin baby schooliin ja sen jälkeen hengaillaan Daytonin kanssa kahestaan, kunnes sen on aika lähteä koulua kohti. Nyt väsättiin D:lle uus hiustyyli, mikä riemastutti sitä aivan suunnattomasti. Otin muutaman kuvan tästä "waterfountain"-lookista ja näytettyäni ne Jenille Daytonille varattiin aika tukanleikkuuseen, hehe. Tiistai-illaksi koitettiin järjestää jonkunnäköistä jäähyväisillallista ennen kun hajaannutaan eri teille Thanksgivingin viettoon, mutta Jessi oli lähtenyt jo edellisviikolla ja Anais pakkasi öistä Montrealin lentoaan varten, joten oltiin Ellenin kanssa kahden liikenteessä. Ellen tuli hakemaan mut kotoa ja ekaks suunnattiin Briarwood Mallille, koska mun piti ostaa itelleni vaatteet perhevalokuvia varten, jotka otettaisiin viikonlopun aikana perheen kiitospäiväreissun aikana. Kaikki pukeutuisi kuviin saman teeman mukaan, ja mä tarvisin sitä varten siniset farkut ja harmaan paidan itelleni. Mun kaikissa farkuissa kun on reikiä niin Jen ei kelpuuttanut niitä jostain kumman syystä... Kivuttomasti ekasta kaupasta löysin perussiniset pillifarkut ja kivan harmaan paidan halvalla, ja mikä parasta size 0 farkut sopi mulle mainiosti joten en ookkaan ehkä lihonu niin paljoa! Jee!

"My hair is like a... water fountain!"

Ostarin jälkeen mulla oli jano ja Ellenillä nälkä joten päädyttiin (taas) Bar Louieen dollarin burgereille (uskokaa tai älkää mä en syöny mitään!). Se siitä hienosta ideasta. Mut Ellenin kanssa on aina hauskaa jutella paikasta riippumatta. Se on jännä miten voi olla toiselta puolelta maailmaa mut silti niin samoilla fiiliksillä täällä. Ajateltiin mennä vielä Main Streetin irkkubaariin yksille ennen kotiinlähtöä, mut paikka oli jokseenkin kuollut (ja siellä hais pahalle) joten mentiinkin Ally Bariin sivistyneille viinilasillisille. Ellen ajoi mut Alleysta kotiin Polo Fieldsiin ja toivotettiin toisillemme hyvät yöt ja Thanksgivingit ja lähdettiin eri teille piiitkäksi aikaa. Yhyy. 

"Veera, why are we doing this?"

Keskiviikkona Daytonilla oli vapaata koulusta kiitospäivän takia ja sää oli vuodenaikaan nähden lämmin, joten duunipäivä meni todella leppoisasti ulkoillessa. Käytiin kävelyllä ja Daytonin kanssa pyöräilemässä, ja Lachlanin vedellessä päiväunia pidettiin jäätelöpiknik terasilla. Dayton kysy hämmästyneenä et miks tehdään jotain semmosta, mut mun vaan teki mieli jäätelöä ja aurinko paisto, joten why not? Kun Jen ja Pat sai päivän työnsä pulkkaan, kasattiin tavarat ja pakattiin ne autoon ja alettiin tehdä lähtöä Traverse Cityyn pohjois-Michiganiin kiitospäivän viettoon. Jenniferin äiti omistaa sieltä kesämökin Duck Lake-järven rannalta ja meillä oli aikeissa viettää siellä kiitospäivää keskiviikosta sunnuntaihin. Tästä reissusta saatte lukea lisää Veera & Wolverine Staten seuraavassa numerossa.