Läksiäiskemujen jälkeen mulla oli vielä pari hassua päivää Jenkeissä jäljellä. Raskain sydämin pakkasin tavarani samoihin matkalaukkuihin joiden kanssa reilu vuosi sitten olin tullut Ann Arboriin. Käytiin Laran kanssa hoitamassa viimeisiä asioita enne mun lähtöä: viemässä ylimääräisiä vaatteita keräykseen, sulkemassa pankkitili jne. Maanantai-iltana käytiin Ellenin kanssa viimeistä kertaa meidän vakiopaikassa Ashley'sissa. Vaikka tiesin, että lentäisin Suomeen keskiviikkona, ei sitä osannut sisäistää silloin ollenkaan. Viimeisenä iltana amerikassa kävin katsomassa, kun kaveri soitti yhdessä baarissa. Olin aikanaan luvannut mennä tätä kattomaan, tuttuun tapaan tääkin jäi ihan viime tippaan.
 |
| epätoivonen urakka |
 |
| Bobin viimenen matka |
 |
| This girl <3 |
 |
| last night in America |
Keskiviikkona 16.10 koitti sitten lähtöpäivä. Heräsin aamulla aikasin, jotta pääsin saattamaan Daytonin viimeistä kertaa koulubussille. Annoin pojalle lähtiessä halit, ja kyyneleet silmissä kerroin etten ois enää täällä kun se pääsee koulusta. Tän jälkeen viimeistelin pakkaamisen ja lähdettiin Laran, Jenniferin ja Lachlanin kanssa lounaalle. Söin viimeisen amerikkalaisen burgerini ja join viimeisen jenkkioluen. Palattiin kotiin, jotta sain viimeisetkin tavarat pakattua. Sitten koitti kova paikka: Ellen tuli lapsiensa kanssa sanomaan hyvästit. Olin selvinnyt muiden JEVA-tiimiläisten lähdöstä suht hyvin, mut näitten hyvästien kohalla vollotettiin molemmat kun pikkuvauvat. Eikä se siitä yhtään paremmaksi kääntynyt: seuraavaksi jouduin hyvästelemään oman pikku Lachlanin ja lähtemään lentokentälle.
 |
| Dayton <3 |
 |
| Little man <3 |
Jennifer oli järjestänyt päivän itselleen vapaaksi, jotta pääsisi viemään mut kentälle. Kyynelehdin koko puolen tunnin matkan sinne. Perillä purkauduin matkatavaroideni kanssa autosta: mulla oli mukana iso matkalaukku, pienempi carry-on-laukku, iso olkalaukku, talvitakki ja kaulaliina jotka eivät mahtuneet laukkuihin ja päällä kaksi hupparia, talvisaappaat- ja takki sekä stetsoni. Hyvästeltiin Jenniferin kanssa ja sit olin kuormineni omillaan. Pääsin kaikista turvatarkastuksista ja muista ongelmitta läpi, mut kyllä oli tuskaa liikkua noiden kaikkien tavaroiden kanssa. Mun paluumatka kulki reittiä Detroit-Chicago-Manchester-Helsinki ja koneenvaihdoissa tavaroita portilta toiselle raahatessa hiki virtas ja vitut lenteli.
 |
| Mä ja mun pakaasit Detroitin lentokentällä |
 |
| Välilasku Manchesterissa |
Saavuin Suomeen 17.10 iltapäivällä kolmen jälkeen. Lentokoneen laskeutuessa Helsinkiin näky oli yhtä murheellinen kun mun tunnelma: märkää, harmaata ja kolkkoa. Onneks vastaanottokomitea oli paikalla hakemassa mut kotiin. Matkalla kentältä Kouvolaan kattelin maisemaa aika surkeena. Kaikki näytti niin pieneltä jenkkeihin verrattuna eikä matkan varrella juuri muuta ookkaan kuin peltoa ja metsää. Fiilis onneksi helpotti, kun päästiin Kouvolaan asti ja pääsin tapaamaan sukulaisia ja viimein kotona Selänpäässä iskän ja meidän uuden nelijalkaisen perheenjäsenen Kielon. Ja seuraavana aamuna satoi ensilumi, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
 |
| Vastaanottokomitea <3 |
 |
| ensilumi |
 |
| mun uus kaveri |
Mun vuosi Michiganissa ylitti mun kaikki odotukset ja toiveet ja Ann Arborista tuli mulle toinen koti. Tutustuin matkan aikana uskomattomiin ihmisiin ja pääsin matkustamaan unohtumattomiin paikkoihin. Tätä kaikkea on nyt järkyttävä ikävä, mut oon varma et palaan USA:han vielä joskus.
 |
| Iskän upee taideteos ja amerikanmuistoja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti