Florida

Mun viimeinen amerikan reissukohde oli Florida. Pat tiputti mut maanantaiaamuna työmatkallaan lentokentälle, ja sieltä pyrähdin parissa tunnissa Orlandoon. Sää siellä oli kuin lehmän henkäys: kuuma ja kostea. Sohvasurffailin Orlandossakin, ja mun ihana cs-host tuli hakemaan mut lentokentältä. Ajettiin sen kämpälle, ja sit valitettavasti tän piti lähteä töihin. Ajattelin, että olisin sompaillut tieni julkisilla Orlandon keskustaan, mutta yhtäkkiä alkanut rankkasade pilas mun suunnitelman. Ekan päivän Orlandossa vietin lähinnä tietokoneella notkuessa. Onnekseni sentään bongasin couchsurfing-sivuilta pari ruotsalaista kaveria, jotka oli road tripillä Orlandossa ja lupautui lähtemään mun kanssa huvipuistoihin seuraava päivänä.

Florida vibes

Kun mun cs-host tuli töistä, pääsin kuokkimaan sen kuvistunnille. Ajattelin että oisin vaan katellu siellä,mut pääsinkin ihan maalaushommiin. Mun räpellys oli aika huvittavan näkönen muihin teoksiin verrattuna. Onneks siellä ei ollut montaa oppilasta ja opettaja oli mukava mummeli. Tunnilta mentiin illalliselle mun cs-hostin ja sen maalarikaverin kanssa drag dineriin. Tässä puljussa kaikki työntekijät oli siis drag queenejä. Vielä kummallisemmaks tunnelman teki raflassa pyörivät Tim Burton-leffat. Illallisen jälkeen käytiin vielä mun cs-hostin kanssa Orlandon keskustan puistossa kävelemässä.

mun upee taideteos

downtown Orlando

Seuraavana aamuna läksin aikaseen huvipuistoon päin. Orlando on tunnettu lähinnä Disneyn ja Universalin erilaisista teemapuistoista, ja olihan munkin päästävä kokemaan nää kerta siellä oltiin. Disneyn sijaan mä tosin halusin Universal Islands of Adventure-puistoon, jossa on the Wizarding World of Harry Potter. Mun cs-kaveri ei ite päässyt viemään mua puistoon töittensä takia, mut sen sijaan järjesti kaverinsa kuskaamaan mut sinne. Musta on edelleen ihan uskomatonta miten ystävällisiä, välittömiä ja avuliaita kaikki mun couchsurfingin kautta tapaamat ihmiset on. Puistossa ehin käydä aamiaissämpylällä mun ruotsalaisia seuralaisia odotellessa. Hetken jo kävi pieni kauhistus mielessä, et mitä jos ne onkin jotain ihan hirveitä tyyppejä ja joudun hengaamaan niiden kanssa koko päivän. Onneks tää ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan nää oli oikein hauskaa puistoseuraa. Kierrettiin puistoissa aamukymmenestä iltayheksään, loppuvaiheessa oikein juostiin laitteesta toiseen et kerettiin rällätä koko rahan edestä. Päivän kohokohta oli ehottomasti kun pääsin viimein Tylypahkaan – linnan sisään kätkeytyi myös koko puiston hurjin laite. Toinen ruotsalainen kaveri ei vakuuttunut laitekuskin kuvauksesta laitteesta (sisävuoristorata, 3D-tehosteita, kulkee 5m/ph), eikä aluks halunnu mennä laitteeseen. Kuitenkin päädyttiin menemään tähän, ja sama kaveri tuli nössöjen vuoristoradasta ulos valkosena ja täristen.

taikasauvakaupoil

Tylyahon porteilla

Tylyaho

ilmeet kermakaljan maistamisen jälkeen, hyi.

Hagridin mökki

ruotsalaiset toverini

Dream come true !

Universal Studios

Loppushow

Mun cs-hostin kaveri tuli myös hakemaan mut puistosta, ja mentiin yhdessä syömään periamerikkalaiseen Hooters-raflaan. Näissä ravintoloissa tarjoilijatytöt on vähissä vaatteissa ja tarjoiluun kuuluu lähinnä chicken wingsejä, ribsejä ja hamppareita. Sivistyneen illallisen jälkeen mentiin tekemään pieni kierros Orlandon keskustassa ja käytiin yksillä paikallisessa pikku olutbaarissa. Tän jälkeen käytiin hakemassa mun couchsurfing-kaveri konsertista ja mentiin vielä toiseen olutpaikkaan missä tää halus välttämättä maistattaa mulla islantilaista olutta. Oli muuten hyvää. Palattiin kotiin, ja vaikka olin ihan rättiväsyny huvipuistossa riekkumisesta juteltiin pitkälle yöhön ennen kun pääsin vihdoin nukkumaan.

turisti

Seuraavana aamuna lähdin bussilla Miamiin. Sain taas kyydin bussiasemalle, ja yhteiskuvan jälkeen sanoin heipat ja hyppäsin bussiin. Jenkeissä bussilla matkaavat lähinnä ihmiset, keillä ei oo varaa omaan autoon tai lentää, joten munkin matkaseura oli aikalailla ghetto on wheels. Meidän bussi vielä hajos motarin varteen 15 min Orlandon ulkopuolella, minkä seurauksena jengi alko kiihtyä ja huutaa toisilleen. Onneks varabussi saatiin paikalle ennen kun kukaan ehti tosissaan suuttua. Mä olin niin väsyny edellispäivästä, että nukuin melko tyynesti koko 5-tuntisen matkan Miamiin. Bussiasema Orlandossa oli tosi hämysessä naapurustossa, eikä Miamikaan ollu poikkeus. En oikein uskaltanu jäädä sompailemaan itekseen siihen, vaan maksoin kirveltävän 40 dollaria taksista hostellille.

Jose, mä ja mun silmäpussit.

Mun brasilialainen ystävä suositteli mulle Miami Beach International Hostelia, ja se oli kyllä täysin suositusten arvonen. Maksoin yöltä 23 dollaria 6 hengen jaetusta huoneesta, hostelli tarjos ilmasen aamiaisen, lounaan ja illallisen ja mikä parasta – sijaitsi kahen minuutin päässä rannasta. Saapumispäivä tsekkasin sisään (vastaanoton työntekijän kommentti mun henkkareista: is that supposed to be you?!), vein tavarat huoneeseen ja läksin palloilemaan hostellin läheisyyteen.

Miami downtown matkalla hostellille

Hostellille palatessani olin ilokseni saanu huonetovereita paikalle: 2 tyttöä Kolumbiasta, 2 tyttöä Lontoosta ja yks Brooklynistä. Laittauduttiin yhdessä iltaa varten karnevaalimusaa popittaen. Tytöt Lontoosta ja Brooklynistä olivat tulleet kaupunkiin vain tätä tapahtumaa varten. Mistä mulla ei ollut aavistustakaan. Itse en karnevaalihumuihin lähtenyt, vaan hostelli järjesti myös bileitä. Rannekkeen ostamalla sai aulasta ilmaisia juomia, kyydin party-busilla baariin ja ilmaisen sisäänpääsyn. Tällä kertaa kohteena oli amerikan top 6 klubi Liv. Hostelli oli täynnä nuoria matkaajia ympäri maailmaa (varmaan puolet oli australiasta), ja löysin jopa muutaman muun travel monthiaan viettävän au pairin. Ilta oli hauska ja Liv-klubi oli puitteiden ja musiikin puolesta superhieno. Mut ihmiset oli suuri pettymys: kukaan ei tanssinu hulluna niinkun Ann Arborissa, vaan kaikki ennemmin vaan seurusteli tanssilattialla.

Brooklyn roomie ja bileet

Seuravaana päivänä lähdettiin koko huoneporukan kanssa biitsille. Mä olin aivan myyty Miami Beachin valkosesta, hienosta hiekasta ja turkoosista vedestä. Auringonpaahteessa löhötessä tuli ihan järkyttävän kuuma, mut merivesi oli just täydellistä viilentämään tarvittaessa. Biitsielämyksen kruunas kiertelevät myyjät, jotka kauppas vettä ja muita juomia niin ei ettei persettä juuri tarvinnut rantapyyhkeeltä nostaa. Vietettiin koko päivä rannalla ja palattiin hostellille vasta illalliseksi. Sit olikin taas aika valmistautua illan juhliin. Miamissa kun oltiin, päätin et mennään Miamin tyylillä: rannasta ja bileistä nauttien. Tän illan bileet oli rennossa pikkubaarissa, missä tapasin tosi mukavan au pairin itävallasta, kenen kanssa naureskeltiin kun aussipojat otti baarin strippitangon haltuunsa.

I'm in Miami bitch ! 

Perjantai, mun vika kokonainen päivä Miamissa menikin rannalla pötkötellessä tän au pairin kanssa. Juteltiin meidän au pair-kokemuksista, paahduttiin auringossa ja käytiin välillä meressä lillumassa. Vikan illan kunniaks mun oli tietenkin otettava osaa hostellin illan juhliin. Mentiin baariin ihan kulman taakse, ja illan kohokohta oli kun törmäsin kahteen suomalaiseen! Nää oli varmaan vähän ihmeissään kun loikkasin niiden kaulaan riemusta kiljuen. Oli nimittäin eka kerta kun näin suomalaisia kakslahkeisia yli vuoteen. Meillä sattu vielä olemaan yhteisiä tuttuja, pieni maailma!

tää biitsi <3

Lauantaiaamuna tsekkasin ulos hostellista ja alotin paluumatkan, mikä ei sit mennykkään ihan suunitelmien mukaan. Seikkailin ensin hostellilta paikallisbussilla Greyhoud-bussiasemalle (makso mulle 2 dollaria 40 dollarin taksin sijaan) ja Greyhoundilla takasin Orlandoon, mistä mun paluulento Detroitiin lähtis. Greyhound oli ajallaan ja sain jotenkuten nukuttuakin matkalla vieressä istuvasta järkyttävän ärsyttävästä teksasilaisnaisesta huolimatta. Perillä Orlandossa mokasin paikallisbussien kanssa kun seikkailin Greyhound-asemalta lentokentälle. Pikkasen kuumotti istua tienposkessa bussipysäkillä kun ohikulkijat oli lähinnä kodittomia ja nistejä. Kaks tällästä nuorempaa janteria tuli samalla pysäkille kääntämään jointtia, ja kysy et mihin oon menossa. Sanoin et keskustaan, ja nää sit neuvo mua että mun pitäis olla sit toisella puolella tietä odottelemassa. Ei kai pitäis koskaan tuomita ketään ulkonäön perusteella… Näillä neuvoilla pääsin keskustaan ja bussinvaihdon kautta lentokentälle.

Ft. Lauderdalen lentokentällä aamuviiden aikaan. Not so happy.

Kaiken bussisompailun jälkeen olin kuitenkin sen verran myöhässä, että check-in mun lennolle oli jo suljettu. Kävin tiskillä kysymässä, että mikä on homman nimi ja auttamatta purskahdin itkuun siinä kun täti tiskin takana kertoi etten pääse mun lennolle. Se katteli koneelta, että seuraavalla lennolla Detroitiin ois tilaa vasta tiistaina, minkä kuultuani mä kävin vollottamaan entistä enemmän. Ehti jo vilahtaa mielessä et en ehi nähä ketään mun ystäviä ennen Suomeen paluuta, se kun oli jo seuraavana keskiviikkona! Tää täti oli kuitenkin ihan super: se lennätti mut samana iltana Fort Lauderdaleen, mistä pääsin sit aamulla lentämään Detroitiin. Ja vielä ilman mitään lisämaksuja! Yön jouduin punkkaamaan kentällä, mut se oli pieni paha omasta tyhmyydestä. Tapasin tän yön aikana myös toisen lentokentälle jumiutuneen, joka sai mut tuntemaan itteni hyvin onnekkaaksi. Onneks ostin Miamista amerikanlippupyyhkeen, mistä sain oivan peiton yöksi. Mun Floridan matka osottautu aika seikkailuks, ja kaiken tän jälkeen olin ikionnellinen kun pääsin takasin Ann Arboriin just ajoissa omia läksiäisjuhlia varten.

Vihdoin kotona kiitos ihanan Laran joka tuli hakemaan lentokentältä =)