Artsy in Detroit

Siellä se häämöttää: downtown Detroit

Meidän to-do-listalla on ollut iät ja ajat reissu Detroitiin. Kaupunki on kuitenkin vaan 45 minuutin päässä Ann Arborista ja on kuuluisa historiastaan autoteollisuuden pääpaikkana. Kultasina aikoina Detroit oli yks Amerikan rikkaimmista kaupungeista, kun taas nykyään se on vararikossa. Maaliskuussa Michiganin osavaltio otti kaupungin finanssit haltuunsa ja koittaa jotenkin luovia kaupungin pois tilanteesta. Kaupungissa asui aikanaan melkein 2 miljoonaa ihmistä, mutta nykysin luku on pudonnut 700 tuhanteen, josta keskustassa asuu vaan muutama hassu tuhat. Detroitin maine on erittäin huono rikollisuuden takia, eikä kaupungissa parane harhailla itekseen. Tää kaikki mielessä lähdettiin eräs kaunis aurinkoinen lauantaipäivä Ellenin ja Anaisin kanssa tsekkaamaan kaupunki omin silmin!

Lentokentän kohalla motarilla

Happy we're finally going to Detroit!

Meidät sai vihdoin Detroitiin asti liikkeelle Ellen, joka oli lupautunut viemään sen host-äidin Kaliforniasta vierailemassa olleen veljen lentokentälle lauantaiaamuna. Lentokenttä on puolimatkassa Ann Arborin ja Detroitin välillä, joten Ellen tuli noukkimaan mut ja Anaisin aamulla kyytiin, tiputettiin Kalifornian vieras kentälle ja jatkettiin matkaa Motor Cityyn. Rakastan sitä leuanloksahtamisfiilistä, kun ekaa kertaa näkee ison kaupungin skylinen (enosaasuomeaenää), eikä Detroit ollut poikkeus tän suhteen. Muut kaupungit on ollu uskomattomia ihan silkan koon ja ympäröivän hulinan takia, mut Detroitissa heti ensinäkemällä teki vaikutuksen se, miten hylätyltä ja ränsistyneeltä se näyttää. Kaupunki on edelleen iso, ja menneiden aikojen loisto näkyy rakennuksissa mut samaan aikaan niiden ympärillä on täysin hylättyjä, puoliks romahtaneita ja graffitein töhrittyjä rakennuksia. Monikaistaset motarit kiemurtelee kaupunkiin siltojen yli ja ali mut liikennettä ei ollu edes lauantaina keskipäivän aikaan juuri ollenkaan. Kaupunki on tehty niin paljon isommalle ihmismäärälle kun mitä siellä nykyään asuu, että fiilis on aika aavemainen. (Instagramin käyttäjät, seuratkaa @tonydetroit ni tietdätte mistä puhun!)

Random pics from Detroit

Meidän eka vierailukohde oli taidepläjäys, Heidelberg Project jonkun kymmenen minuutin päässä downtown Detroitista. Matkan varrella tien molemmin puolin näkyi kortteleittain täysin hylättyjä, romahtaneita ja poltettuja taloja. Heidelberg Project sijaitsee samannimisellä kadulla Detroitin itäpuolella, ja se on ollu siellä jo yli 25 vuotta (since 1986). Kortteli oli todella pahamaineinen, kunnes paikallinen taiteilija Tyree Guyton alotti muuttamaan paikkaa taiteellaan. Koko homma alko muutaman talon maalaamisella, ja nykysin Heidelberg Project käsittää koko korttelin maalattuja taloja ja erilaisia pois heitetyistä esineistä koottuja teoksia. Korttelissa oli maalattuja ja koristeltuja taloja enemmänkin, mutta Detroitin pormestarit koitti päästä projektista eroon pariin otteeseen minkä johdosta useampi talo hävitettiin täysin alueelta. Projekti oli mielenkiintosta katseltavaa ja kaikessa outoudessaan ja rappiossaan sopi hyvin kaupungin henkeen. Sääkin suosi meitä auringonpaisteella!

Koska kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa...

..miljoona kuvaa Heidelbergistä!

Projectin jälkeen syötiin lounasta jossain Korealaisessa pikku ruokapaikassa lähempänä keskustaa, Detroit Institute of Artin kulmilla. Ellen söi sushia ja me Anaisin kanssa tilattiin isot kulhot Bi Bim Bopia, namnam. Mahat täynnä vyöryttiin siit tien toiselle puolelle Institute of Artiin, minne opiskelijalippu kustans vaan 5 dollaria. Kaikki mentiin sinne sillä fiiliksellä, että kerran nyt täällä ollaan pitää joku sivistävä museovierailu tehdä. Kävikin niin, että meiltä loppu aika kesken siellä kierrellessä, tykättiin kaikki ihan hirveesti museosta! Ehittiin kiertää keskiaika-aiheinen eurooppalainen näyttely, käydä tsekkaamassa esillä olevat Picasson maalaukset ja valokuvanäyttely Detroitista ennen/nyt. Ehdottomasti päästävä käymään uudestaan!

Institute of Artista ajettiin ihan Detroitin keskustan ytimeen Detroit Riverin rannalle sijaitseville GM Towerseille. Joenrannassa on kaikennäköistä muistomerkkiä ja taideteosta, joita käytiin kattelemassa ja kuvailemassa. Tuli vähän semmonen fiilis, että joku on ajatellut että kunhan tarpeeks monta juttua sinne pystyttää niin ihmisetkin tulee niitä kattomaan. Anais laski, että koko tällä joenrannan aukiolla oli 14 ihmistä me mukaanlukien sinä aikana kun siellä vierailtiin. Joen toisella puolella Detroitista onkin jo Kanada. Meidän vierailun aikaan jäät oli just alkanu sulaa joesta, se oli aika hienon näkönen kun isoja jäälauttoja vaan ajelehti vedessä. Oli ihan siisti fiilis seisoo Amerikassa ja katella Kanadaa. Kun oltiin jäädytty tarpeeks joella, mentiin sisään GM Towersiin (jossa mun host dad muuten on töissä) lämmittelemään ja hörppimään kahvia. 

GM Towers

Windsor, Canada

Kofeiinin voimalla lähdettiin Detroitista kohti Plymouthia tapaamaan Jessica ja Wolfgang. Hetki istuttiin Wolfgangin kämpillä, ja sit lähettiinkin takasin Detroitiin kuuntelemaan paikallisia bändejä Wolfien suosittelemaan baariin, Lager Housiin. En oo kyllä koskaan aiemmin ollu baarissa, jossa on koiria. Muutenkin paikka oli hyvin "underground", mut mitäpä sitä vois Detroitilta odottaa. Hyvin persoonallinen paikka ja musiikki oli samaa sarjaa. Tykkäsin! Yöllä takastullessa käytiin vielä yöpalalla Plymouthin paikallisessa kuppilassa. Tarjoilijan ilme oli aika priceless kun se meidän aksentteja kuunneltuaan kysy et mistä ollaan ja sai vastaukseks: suomesta, ranskasta, saksasta, kanadasta, meksikosta ja uudesta-seelannista. Kansainvälisyys on pop.

Yks illan bändeistä

Ihan ehdottomasti myös Detroitiin on päästävä uudestaan. Kunhan kelit lämpenee, etenkin Detroit Riverin keskellä sijaitseva Belle Island on päästävä tsekkaamaan. Saarella järjestetään jotkut festarit kesällä, ehkä sinne sitten!

St. Patrick's Day in Chicago

Kello on 15 yli 12 täällä rapakon takana ja mä lomarytmilleni tyypillisesti keitin vasta aamukahvit. Päivän turistikierros siirrettiin huomiselle sateen takia. Seittemän aikaan ripotteli ja oli ihan harmaata mut nyt aurinko alkaa taas näkyä pilvien takaa. Ihan shortsikeli ei kuitenkaan oo niinkun eilen. Mukavasti sade on kuitenkin saanu nurmikon vihertämään ja narsissit puskemaan puunjuuresta pinnalle. Mikäs täs on uskollisessa Hello Kitty-kylpytakis chillaillessa!

Seeing double?

Tästä vihreestä teemasta jatkaakseni palataan nyt St. Patrick's Dayhin ja Chicagoon. Haluttiin tehdä jotain vähän erikoista St. Paddya juhlistaaksemme, joten päätettiin että lähetään vähän omaa kylää kauemmaksi. Chicago on Amerikan kolmanneks isoin kaupunki, ja sijaitsee naapuriosavaltio Illinoisin puolella vaan 4 tunnin ajomatkan päässä Ann Arborista. Chicagon keskustassa virtaava Chicago River värjätään vuosittain vihreeksi St. Patrick's Dayn kunniaks, mikä haluttiin mennä tsekkaamaan. Kuultiin myös huhua, että Millenium Parkin The Bean-patsaan luona kuvattais St. Paddy's harlem shake. Ja muutenkin, yli 2 miljoonan asukkaan kaupungissa varmasti riittäis elämää.

Meidän perheen virallinen turistikuva Chicagossa

Varsinainen St. Patrick's Day oli sunnuntai 17. päivä, mutta me lähettiin matkaan jo perjantai-iltana. Tällä kertaa matkaseurueena oli minä, Jessica, Anais, Jessican saksalainen poikaystävä ja sen kaveri. Pojat oli nappaamassa Chicagosta paluukyytiin pari saksalaista kaveriaan, joten meidän menopelinä toimi 7-paikkanen perhehelvetti. Menomatkalla sain koko takapenkin itelleni ja suurin osa matkasta menikin siellä torkkuessa. Pysähdyttiin vaan kerran meidän saksalais-ranskalais-suomalais-meksikolaisen perheen kanssa Burger Kingiin pienelle välipalalle, mut muuten paahdettiin yhtä soittoa perille asti. Ajokeli oli sen verran kurja pimeellä ja sateisella motarilla, et olin ihan tyytyväinen et kuskina oli autobahneilla huristelemaan tottunu saksalaiskuljettaja. Päästiin perille Reneen perheen luokse joskus 11 aikaan (Chicago on eri aikavyöhykkeellä kun AA, joten kello on siellä tunnin vähemmän) ja lähettiin vielä käymään yksillä pikku lähiökuppilassa. Haluttiin kaikki startata huominen päivä ajoissa, joten ei sen kauempaa viivytty ennen kun palattiin takasin Reneen luokse ja käytiin unten maille.

Terveellinen & ravitseva donitsiaamiainen.

Seuraavana aamuna herättiin kaikki superaikasin ja vetästiin jokunen kerros vihreetä vaatetusta päälle, sillä päivä ei ollut mitenkään lämmin. Käytiin amerikkalaisittain Dunkin Donutsissa aamupalalla ennen kun hypättiin paikallisjunaan lähiöstä Chicagon keskustaan. Kello oli vasta vähän 9 jälkeen aamulla, mut koko juna oli AIVAN täynnä. Kaikki oli pukeutunu vihreeseen, huus ja laulo ja suurin osa oli jo aikamoisessa tuubassa. Miks Suomessa ei oo tämmösiä juhlia?! Keskustan juna-asemalta lähdettiin kohti sitä vihreää jokea. Chicago tunnetaan Windy Citynä, ja kyllä tuuli tosiaan puhalsi niin kovaa ja kylmästi että vähän väliä pysähyttiin matkalla johkin kauppaan tms. lämmittelemään. Jonkun aikaa saatiin kävellä, ennen kun päästiin tälle joelle asti. Siellä oli hirveä ihmispaljous, mutta kyllä se tosiaan oli vihreä! Hullut jenkit. 

Dem ladiess <3

Mitkähän tän vihreen joen ympäristövaikutukset on, hmm...

Muutamat kuvat räpsittiin joella ennen kun oli pakko päästä jonnekin lämmittelemään sinisiä sormia. Pojat ties jonkun hyvän baarin lähimaastosta, joten suunnattiin sinne ja vietettiinkin siellä melkein koko iltapäivä vihreen oluen ja Guinnessin parissa. Törmättiin ihan randomilla muutamaan brasilialaiseen au pairiin, jotka oli kanssa tullu Ann Arborista Chicagoon St. Paddya juhlimaan. Alkaa tääkin manner jo käydä pieneks!

Au pairs & green beer

 Seuraavan kerran uskaltauduttiin ulos harlem shakea varten. Puisto, jossa tän piti tapahtua oli onneks vaan korttelin tai parin päässä, sillä koko homma osottautu feikiksi. The Bean on kuitenkin niin siisti teos, että jäätiin hyväks toviks turistikuvailemaan. Tän jälkeen oltiin niin kylmissämme, että mentiin vaan lähimpään avoimeen baariin. Tää osottautukin vanhemman väen vähän hienommaks paikaks, mut siellä me istuttiin omassa pöydässä kaljaa juomassa jokunen tunti herrasväen joukossa. Kun lähettiin jatkamaan matkaa, ovella oli suorastaan jono eläkeikästä porukkaa.

The Bean

Vaan Anais pystyy rokkaa kumppareissa näin.

The Bean

Jotta meidän St. Paddy's olis aito irlantilainen kokemus, päätettiin ilta irkkupubiin. Käveltiin sinne jonkun matkaa meidän hienostoravintolasta, ja oli kyllä yllätys kuinka tyhjät kadut Chicagossa oli lauantai-iltana St. Patrick's Dayna. Kylmyys oli varmasti iso syy tähän, mut odotin kyllä enemmän hulinaa. Irkkupubi oli kyllä sit ihan tupaten täynnä. Kumottiin jokuset menninkäisshotit ja Guinnessit lisää, laulettiin kaikkien kansallislauluja ja naurettiin örveltäville jenkeille. Ei voitu kuitenkaan ihan pikkutunteihin asti viipyä, jotta ehittäisiin viimeseen junaan takasin lähiöön.

Anaisin jättiläisperuna hienostoraflassa.

Taksimatkalla pubista takasin juna-asemalle ajeltiin keskustan alikulkutunneleissa, missä  lauma nuoria tuunatuilla autonromuilla pöristeli menemään kun Fast and Furiosissa konsanaan. Tai niin ne ainakin ite näytti kuvittelevan. Tuli ihan Kouvolan assan suora tästä meiningistä mieleen. Juna-asemalla nautittiin terveellinen yöateria Taco Bellissä ja viimesteltiin meidän jemmaviski pois. Vastoin odotuksia junamatka takasinpäin oli ihan kuollu. Ilmeisesti kylmä oli hyydyttänyt kaikki juhlijat aikaseen. Olin kyllä itekkin aika onnellinen kun pääsin lämpimän peiton alle nukkumaan. Vaikka mun petinä toimikin pikkunen sohva, sillä meitä oli kaikenkaikkiaan 8 punkkaamassa Reneen kellarissa. 

Seuraavana aamuna vaan kasattiin itsemme ja omaisuutemma Reneen luota ja lastauduttiin autoon. Käytiin Flat Top Grill-raflassa Reneen kanssa krapula-aamiasella/lounaalla/illallisella ennen kun pudotettiin hänet takasin kotiin ja alotettiin matka takasin Michiganin puolelle. Ensin käytiin noukkimassa ne pari saksalaista reppureissaajaa kyytiin Chicagon toiselta puolelta. Aurinko paisto niin kauniisti koko sunnuntaipäivän,mikä harmiksemme vietettiin suurimmaksi osaksi autossa. Jälleen yhen pysähdyksen taktiikalla paahdettiin motarilla ja oltiin takasin Ann Arborissa joskus 10 aikaan. 

Bye Chi-Town!

The Driver

Sunset on the way home

Vaikka Chicago on iso kaupunki, mun lemppari amerikkalaisista kaupungeista on edelleen New York. Chicago on kooltaan aika samoissa, ja keskusta on arkkitehtuuriltaan aika samanlainen pilvenpiirtäjineen. Moni kuka tykkää Chicagosta enemmän kun Nykistä, tekee niin siks että Chicago on puhtaampi, siistimpi ja rauhallisempi. Kaduilla on tilaa kävellä eikä joka paikka oo täynnä turisteja. Musta toi kaikki tungos ja kaaos on just se mikä tekee Nykistä niin "maagisen". Chicagosta tää taikuus kuitenkin puuttu. Ei kuitenkaan hirveesti kaupunkia tällä reissulla kierretty, et ehkä seuraavalla reissulla mielikuva muuttuu kun näkee enemmän kaupunkia. Chicago ja New York on molemmat ehdottomasti ens kesän matkalistalla! Ihan vaan sen takia että oon vieraillu molemmissa kaupungeissa vaan silloin kun on ollu liian kylmä arvostaa niitä kunnolla. Kesää odotellessa!

Tärähtäny kuva öisestä Chicagosta

Chicago Tribunen päämaja

Random omituiset parkkihalli/toimistorakennukset
keskustassa

Back on Track... Kinda

Lomatunnelmissa: shortseissa ja topissa juoksenneltu naapurustossa!
Ft. terve punotus

Hi. Mun ura bloggaajana on vähän tyssänny tässä kevään aikana. Viimesin päivitys on tullu 2 kuukautta sitten (hups), äiti jo epäilee etten enää itekkään muista mitä oon täällä viime ajat puuhaillut. Totuushan on se, että oon vaan tehny niin paljon kaikkea täällä ettei oo oikeen missään välissä ehtiny läppäriä avata sen vertaa että olis saanu mitään näpyteltyä. Mut ihan oikeesti totuus on se, et oon vähän laiska ja äärettömän hyvä keksimään tekosyitä joiden verukkeella siirtää kaikennäkönen tekeminen myöhemmälle. Huomiseen tai viime tippaan. Mua on kuitenkin kaivellut että tää blogi on jäänyt näin retuperälle. Nyt oon niin onnellisessa tilanteessa, että mulla on 2 viikon loma meneillään, josta eka viikko menee yksin kotona Ann Arborissa ja toinen viikko vierähtää Kaliforniassa road tripillä. Lupasin sen kunniaksi itelleni että laitan tän blogin uuteen uskoon! 

My housemate doing laundry

Isäntäperhe on siis Floridan lämmössä lekottelemassa ja mä jäin tänne Ann Arboriin Charlie-kissan kanssa pitämään taloa pystyssä. Tuntuu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvältä olla vaan täällä ihan itekseen! Niin hiljasta. Alunperin mun oli tarkotus lähteä mukaan Floridaan, mut perhe muuttikin suunnitelmia lentolippujen hintojen melkeen tuplaantuessa. En valita yhtään! Tässä au pair-elämässä eniten tökkii se, ettei oo omaa asuntoa. Kyllähän tää meidän talo on hieno ja mukava asua, mut lapsiperheen nurkissa asustellessa ei ihan niitä samoja vapauksia oo kun mitä omassa kämpässä Suomessa oli. Mut toisaalta ei oo niitä velvollisuuksiakaan, mihin nyt taas törmäsin: kävin tänään ruokaostoksilla ekaa kertaa puoleen vuoteen, ja eilen tein saman imuroinnin kanssa. Täytyy kyllä sanoa ettei kumpaakaan oo ollu mitenkään järkyttävän kova ikävä. Kukahan ryhtyis Suomessa mun cleaning ladyks?

Leikkasin tukan!

En ollu varma oliks mun kampaaja
mies vai nainen. Hirveet
kikkarat se ainaki teki !

Alotin myös korvien venytysoperaation, hehee

Tälle lomaviikolle Ann Arborissa ei oo mitään sen kummempia suunnitelmia. Lähtö Kaliforniaan on perjantai-iltapäivänä, joten pitää tässä tehdä viimesiä valmisteluja ja pitää kukkaronnyörit tiukalla että säästyy viimosetkin dollarit länsirannikkoa varten. Ajoin perheen lentokentälle lauantaiaamuna ja voi kyllä tuuletin kun paahdoin motarilla takasinpäin mun host momin maasturilla. Siitä alko mun viikon pesti rikkaana cat ladyna. Suuri osa tästä ajasta on kulunu yläkerran poreammeesa lilluessa. Lauantai-iltana muutama kaveri tuli käymään ja istuttiin iltaa seuraavaan aamuun asti. Sunnuntaina kateltiin JEVA-crew:n kanssa ranskalainen Intouchables-leffa (suosittelen tätä leffaa jokaikiselle, ihan törkeen hauska!!) ennenkun lähettiin keskustaan au pair-tapaamiseen. Tällä kertaa mentiin Mongolian Grill-raflaan Jessican jäähyväisaterialle. Jessica lähtee toukokuun alussa takasin Meksikoon, mutta tulee meidän onneksemme takasin Ann Arboriin töihin kesäksi. 

Semmonen sunnuntaispesiaali!

SALMEYAKI

"Hyvästeltyämme"Jessica, mentiin vielä yksille meidän kantakuppilaan Ashley'siin sanomaan hyvästit brasilialaiselle au pair-ystävällemme, joka lähtee tällä viikolla kotiin. (Tää oli jo kolmas jäähyväistapaaminen tällä viikolla: tiistaina nimittäin kokoonnuttiin hyvästelemään toinen Jessica, joka lensi torstaina takasin Ruotsiin.) Olipa ylläri kun bongasin salmiakki oluen kapakan listoilta! Pakkohan se oli tilata maistettavaks. Odotin jotain lapparilla laimennettua salmaria, mut tää jenkkiversio olikin oikein maukas. Sen verran vahva oli aromi etten toiste kyllä välttämättä tilais. Pienen turinatuokion ja ranskalaisten jälkeen lähettiin tyttöjen kanssa kotia kohti. Nyt kun oon yksin täällä talossa, ei oikeen nappaa toi kellarissa hengailu. Etenkin iltasin tuntuu turhan kuumottavalta nukkua yksin tuolla missä kuulee yläpuolelta koko talon nitinät. Siksipä muutin yläkerran makkariin poreammen läheisyyteen. 

#ootd #everyday

Tosiaan koulun alottamisen jälkeen on ollu vapaa-aika viikkosin aika tiukoilla, kun kahtena iltana viikossa on koulussa ysiin asti ja läksytkin koittaa jossain vaiheessa hutasta. Tykkään kyllä mun kursseista, etenkin filosofiasta. Alussa kaikki meni tosiaan yli ymmärryksen niin lujaa että tukka hulmus, mut enää vaan toisinaan semmonen leyhä kesätuuli välillä hellii kutreja. Eksistentialistinen filosofia on äärettömän mielenkiintosta ja osuu hyvin yksiin mun oman elämänfilosofian kanssa, niin mikäs siellä tunneilla on käydessä. Puolet niistä tosin koostuu ryhmäkeskustelusta, mihin oon toistaiseks osallistunut vaan aktiivisena kuuntelijana. Ehkä ymmärrän mitä ne muut siellä puhuu mut oma kapasiteetti hienojen englanninkielisten sanojen käyttöön ei oo ihan amerikkalaisten tasolla, haha. Journalismin introkurssi ei oo sisällöllisesti ollut yhtä antoisa, mut tarjoaa vähän toisenlaisia mahdollisuuksia. Tänpäivästen tuntien jälkeen oonkin nakitettu kirjottamaan kolme eri juttua koulun sanomalehteen, hups. Yks Couchsurfingista, toinen #AuPairLifesta ja kolmas meidän Kalifornian roadtripistä. Tästä kirjotan tietty myös tänne!

Bongasin koulun ilmotustaululta tälläsen! Harmi et oon Kalifornias
silloin ku tää tapahtuu.

Tossa sunnuntaisessa au pair-tapaamisessa uus ruotsalainen au pair nakitti mut esittelemään sille Ann Arboria. Tästähän vanhana matkailun opiskelijana innostuin sit ihan yli äyräiden ja oon tässä viimeset pari tuntia tehny suunnitelmaa huomisen kierrokselle! En oo ite kunnolla vielä joutanu Ann Arborin keskustaa kiertämään, niin tästä sainkin itellenikin oivan mahollisuuden. En oo myöskään kirjottanu AA:sta mitään kunnon päivitystä, niin huomisen kierroksen ja turistikuvien jälkeen voin sit senkin tehä! 

Naapurustoa

Todiste
 A: shortsikelistä
B: siitä et urheilin

Huomisen Ann Arbor-turistirundin lisäks aion tässä viikon mittaan postailla päivitykset meidän Detroitin vierailusta, St. Patrick's Dayn pikku Chicagon reissusta, ekasta kunnon kevätpäivästä Ann Arborin puistoissa, University of Michiganin korispelistä sekä edellisviikonlopun Modestepin keikasta ja Hashbash-hässäkästä. Ja tietenkin Kalifornian matkasuunnitelmista! 

Ensi kertaan! Sekalaisia tunnelmakuvia pojista viime viikolta tätä sekavaa päivitystä sekoittamaan. 

Kätyri.

Lachlan yrittää päästä autosta ulos omin avuin

TULVA takapihalla

Dayton ottaa poseeraamisen vakavasti.
Hands on Museum.